Heti herättyään Hippi kiipesi puuhun.
Eiliset rokkikeikat veivät meiltä molemmilta mehut, mutteivät pihamme ränsistynyttä kirsikkapuuta ja tämän aamun päivän pihaprokkista. Puolen päivän aikaan Hipin aamukahvi jäi portaille jäähtymään, kun arjen Tarzan pisti tuumasta toimeen ja kiipesi käsisahan kanssa taloa korkeampaan puuhun. Pian puoli Nekalaa vaelsi puutarhoistaan pihaamme seuraamaan suurta puunkaatonäytöstä, jossa ei kolme moottorisahaa riittänyt.
Kitaran selän takana soittamista huomattavasti coolimpaa on selän takana sahaaminen!
Naapurin pienimmän Tappara-fanin kanssa istuskelimme portaillamme kannustamassa naapurin äijän ja Hipin hasardia tosta-noin-hei-varo-kohta-oho-sähkölinja-hups-naps -touhua. Kikkailun seuraaminen oli välillä turhan jännää katsottavaa moottorisaha- ja voimalinjasekoiluineen. (Tai ehkä olisin voinut jättää viimeisen tuopin eilen ottamatta.)
Kahvi loppui, naama paloi, puu kaatui. Pihamme koko tuntui kaksinkertaistuvan. Aloimme heti porukalla suunnitella leppoista grillauspaikkaa puun tilalle. Hippi tosin kaavaili pihaan jalkapallokenttää, jolle näytin ilonpilaajana heti punaista korttia.
Illalla raivasimme ränsistynyttä pihaamme, kantelimme oksia. Vaikka viihtyisään nurtsiin, istutuksiin ja grillipaikkaan on vielä pitkä ja mutainen tie, olemme jo fiiliksissämme aamukahveista aurinkoisilla portaillamme, grilliherkuista ja tulevista puutarhajuhlista! Naapurin muija tuli puskasta ihastelemaan ja toi metsurille pannaria hillolla ja kermavaahdolla. Toisen naapurin muijan kanssa joimme portailla lasit viiniä ja päivittelimme pihan kokoa. Nekalan kesästä tulee paras.
Huolimatta siitä jatkoajan maalista, ehkä huomenna rillataan!