Ekat hymyt, hampaat, askeleet ja sanat. Ekat vitsit, universumin pohdinnat, kopsahdukset ja uuden oppimisen riemut. Kaikkina hetkinä olen ollut läsnä.
On ollut ihanaa ja välillä niin kamalaa, etten tiedä miten ihmeessä olen joistain päivistä selvinnyt.
Olen kateellisena kuunnellut muiden työjuttuja ja haikaillut opiskelemaan lähes kaikkia maailman aloja.
Vaikka olen tiennyt, että koti on ollut juuri se paikka, missä minun on kuulunutkin olla. Pikkuisen herra Neliapilani ja vähän isomman neiti Päivänkakkaran luona.
Olen niin kiitollinen näistä neljästä vuodesta. Oi mitä kaikkea olenkaan oivaltanut!
Heihei kotiäitiys ja tervetuloa uudet tuulet, ehkä me vielä joskus kohdataan.
(ja siis oonhan mä täällä himassa nyt suunnilleen 15 tuntia vuorokaudessa, et turha tässä nyt on oikeastaan edes heittäytyä dramaattiseksi)