Vieraskirjasta tulee mieleen lähinnä kaksi asiaa. Näyttelyidenhän yhteydessä on yleensä aina tarjolla vieraskirja, johon taideteoksia katsomassa käyneiden ihmisten odotetaan kirjaavan puumerkkinsä. Toinen vieraskirjan muoto on puolestaan mökkikirja. Sinne voi isäntäväki kirjoittaa itsekin kuulumisiaan: Koska keväällä aloitettiin mökkikausi, milloin järvestä lähtivät jäät ja niin edelleen.
Minusta vieraskirjaa pitäisi käyttää ihan tavallisessakin kodissa. Niin ainakin minä teen.
Puoli vuotta käytössä ollut vieraskirja on taltioinut kansiensa väliin jo niin tupareita, vuoden vaihteen juhlia kuin pääsiäisen munakekkereitäkin. Periaatteessahan kirjaan riittäisi minimissään päivämäärä ja paikalla olleiden ystävien nimet. Minun vieraskirjassani ei kuitenkaan ole yhtään näin harvasanaista merkintää. Milloin jokaisen vieraan nimen perään on kuvailtu tarkemmin henkilön syvimpiä olemuksia ja milloin vietetystä illasta on kirjoitettu kokonainen runo.
Mitä jäi käteen? Paljon hyviä muistoja. Kun seuraavana päivänä siivoaa juhlien jälkiä, on valloittavan ihanaa lukea yksinkertainen, mutta paljon kertova viesti vieraskirjasta. Oli kivaa ja tullaan taas!