Minulle pääsiäinen on ennen kaikkea kevään ja luonnon heräämisen juhla. Tänäkin vuonna olen tuonut sisälle erilaisia risuja ja kylvänyt erilaisia siemeniä. Tällä kertaa rairuoho päätyi Kivi-tuikkuihin. Valitsin kahdeksan keväistä väriä. En halunnut naarmuttaa enkä liata tuikkuja, eikä multa minusta näytä kovin esteettiseltä värillisen lasin läpi, joten käytin vanhaa ala-asteella oppimaani kikkaa ja kylvin siemenet suoraan märälle vessapaperille.
Enpä aavistanut, että olin tekemässä tieteellistä koetta. Nimittäin kasvit hyödyntävät erivärisiä valoja eri tavalla. Kirkas ja harmaa ovat menestyneet parhaiten, lohenpunainen ja laventelinsininen ovat jaetulla kakkossijalla. Näitä neljää on jo saanut leikata pariin kertaan. Vihreä ja turkoosi ovat selvästi heikompia, ja kaikkein kituliaimmin edistyvät keltainen ja himmeä. Himmeän ymmärsin itsekin hyvin, koska se ei päästä yhtä paljon valoa läpi. Mieheni osasi kertoa, että kasvit osaavat käyttää keltaista valoa huonommin kuin sinistä ja punaista. Se varmaan vaikuttaa myös vihreän ja turkoosin heikompaan menestykseen, kun niistäkin pääsee läpi aika kellertävää valoa. Jännittävää! Täytyy varmasti toistaa koe, kun Omppu on tarpeeksi iso oppimaan ja tutkimaan.
Kuten ylemmän kuvan ruukkuröykkiöstä voi päätellä, olemme laittaneet pihaa varten muutamia kivoja kukkia esikasvatukseen. Ja alemmassa kuvassa on omenapuun risuja. Keräsin muutaman maljakkoon, kun leikkasimme ekaa kertaa omat omenapuumme. Ensimmäinen kevät pihan omistajina on siis lähtenyt hyvin käyntiin. Pasi toi minulle tässä eräänä päivänä kaupungilta yllätyslahjan: mustapinkit puutarhahanskat, joissa on nahkavahvikkeet ja ruusun kuvat somisteena. Kyllä kelpaa tämän pihaneitsyen nyt opetella multahommia.
PS. Pihailu ja ötökkäkammo ovat hankala yhdistelmä. Jokaisella kuopaisulla ja kiven kääntämisellä esiin tulee jotakin öklöä: keltainen juoksujalkainen, musta tuhatjalkainen, paksu harmaa mato, jättimäinen punainen mato, läpinäkyviä pikkumatoja, rykelmittäin hyönteisen munia... Joka paikkaa alkaa kutittaa, mutta hävettäisi nousta ylös ja kiljua. Onneksi pihallamme viihtyy myös joukko ihania pikkulintuja syömässä edellä mainittuja. Pasin mielestä ötökät on siistejä. Saa opettaa Ompullekin saman ajatusmallin. Ja minun täytyy hioa näyttelijänlahjojani, jotta voin ihastuneesti jonain päivänä huokaista: "Tosi kauniin hämähäkin olet löytänyt!"