Eddie muutti viime yönä nukkumaan omaan huoneeseen. Voi kyynel!
Ekat päikkärit evö omassa huoneessa. (Tuo ruma vierassänky lähtee kohta, siksi sitä ei ole kaunistettu.)
Itkuhälytin turvanaan vanhemmat könysivät oudon tilavaan makuuhuoneeseensa yöpuulle puolenyön paikkeilla. Isi ryhtyi saman tien kuorsaamaan tarmokkaasti, kun ei tarvinnut pitää huolta lapsen heräämisestä kattoatärisyttävään korinaan (älkää kysykö, miten, mutta minä olen tottunut siihen jo niin, etten herää tai oikeastaan kuulekaan koko kuorsausta). Äiti makasi pirteänä kuin peipponen lapsen tuhinaa itkuhälyttimestä kuunnellen... ja singahteli makuuhuoneitten väliä, kun poju yhden maissa havahtui puolihereille ja vingahti muutamaan kertaan. Kun näin oli käynyt neljännen kerran, siirryin (salaa vähäsen helpottuneena) nukkumaan pojun huoneessa yhä olevaan vierassänkyyn. Välillä silittelin lapsosta pinnojen raosta tai pidin kädestä kiinni. En tiedä, kumpaa se lohdutti enemmän, mutta niillä konstein koko porukka nukkui keskeytyksettä kuuteen.
Kun Eddie sitten äänekkäästi ilmoitti vatsan kurisevan tyhjyyttään ja äiti painalsi kylppäriin tekemään aamupulloa, unenpöpperöinen isi köntysti lohduttamaan lasta. "Etkö sä herännyt sen itkuun?" hän kysyi (vähän turhan syyllistävästi), kun äiti kiikutti aamupullon. "No totta kai heräsin, kato, tässä on tää pullo", äiti vastasi (ehkä vähän tuohtumusta äänessään), "mähän olen nukkunut sen vieressä koko yön.""Jaa olet vai? En mä vaan mitään huomannut." Jaahas. No, kivahan se on, että isi ainakin sai nukuttua - sen takiahan Eddie omaan huoneeseensa nyt muuttikin. Ja äitikin tunsi olonsa tarpeelliseksi.
Mun vauva! Millä me nyt täytetään tuo makuuhuoneen tyhjä kolo?
***
Eddie moved to sleep in his own room last night, prompted by his Daddy's wish to sleep through the night (lucky Daddy). His Mummy kept listening to the baby monitor until he finally made a peep and so justified Mummy's decamping into the nursery too. That spare bed is there for a reason! In the morning, Daddy hadn't even noticed Mummy's absence. Hmph.