Kahden hengen ja kahden Yksiön taloudessamme vallitsee tiukka erimielisyys siitä, mikä on Kallion paras pizza. Minä liputan henkeen ja vereen Torkkelinkadun Mäkikuplan ja taivaallisen Pinaton (nro 14) nimeen. Tämä pizzojen kuningas sisältää pinaattia, parsakaalia, kesäkurpitsaa ja artisokanpohjia. Suosittelen sitä erityisesti niille, jotka eivät mielestään ole ikinä saaneet pizzeriassa hyvää kasvispizzaa. Pyytäkää pöytään talon omaa chilikastiketta, tilatkaa pizzan viereen kolmostuoppi ja nauttikaa Kalliosta.
Poikaystävä puolestaan on sitä mieltä, että Kurvin parhaat känkyt (kyllä, hän on kotoisin Oulusta) löytyvät Loosisterin listalta. Myönnän, että sieltäkin löytyy helmiä. Kuten Hot Avokado Chicken; avokadon, chipotlen ja korianterin yhdistelmällä nyt harvoin menee mikään pieleen. Itse tilaan kyseisen pizzan aina ilman tuoreananasta, joka siihen jostain kumman syystä kuuluu. (Ei. Ananasta. Pizzaan. Ei. Edes. Tuoretta. Sanon minä).
Välillämme vallitsee kuitenkin liikuttava yksimielisyys siitä, että pizza on ihmiskunnan mahtavimpia keksintöjä, eikä sitä voi ikinä syödä liikaa. Niinpä päätimme, että on aika viedä pizzaharrastus korkeammalle tasolle myös kotikeittiössä. Tarkoitusta varten hankittiin mm. pizzakivi ja keittiövaaka sekä metsästettiin tyyriitä italialaisia 00-jauhoja, joista kuulemma syntyy paras pizza.
Ilmeisen hyvä ja laajalle levinnyt pizzapohjan resepti löytyi Kaikki mitä rakastin -Eevan taannoisesta Voisilmäpeliä -blogista, eli kiitosta vaan sinne. Noudatimme reseptiä muuten orjallisesti, mutta 48 tunnin kohotus oli meille liikaa. Karkeasti arvioituna taikinamme kohosi kuitenkin semmoiset 24 h.
Ja kyl maar, hyvät pizzat tuli! Väittäisin että melkein Kallion parhaat. Vaikka mitään muotovalioita ei näin ensimmäisellä kerralla saatu aikaiseksi, niin maku oli sitäkin parempi. Pohja oli ihanan ohut ja reunat herkullisen rapeita, juuri niin kuin parhaissa ravintoloissakin. Kyllä vaan kohottaminen kannattaa ja jauhoissa on eroja!
(Otamme kuitenkin edelleen vastaan myös vinkkejä hyvistä pizzaravintoloista. Koska pizza.)
Pizzapohja (2 kpl)
180g kylmää vettä
10g tuorehiivaa
1 tl suolaa
300g 00-vehnäjauhoja
Liuota hiiva veteen ja lisää suola. Lisää jauhot ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kohota taikinaa jääkaapissa 24 - 48 tuntia.
Laita pizzakivi uuniin kuumenemaan. Uuni saa olla täysillä, eli n. 300-asteinen. Jaa taikina kahtia ja muotoile pizzapohjaksi jauhotetulla pöydällä tai vaikka leivinpaperin päällä. Käytä jauhoja sen verran että pohja ei tartu alustaan vaan pystyt nostamaan sen pizzakivelle. Varaa täytteet valmiiksi pilkottuina käden ulottuville. Ota pizzakivi uunista, ripottele sen päälle ohut kerros jauhoja ja siirrä pizzapohja kivelle. Täytä pizza nopeasti ja paista uunissa n. 4-5 minuuttia. (Täytä siis tosiaankin pizza vasta kun se jo lepää pizzakivellä. Me emme tajunneet tätä ensimmäisen pizzan kohdalla ja jouduimme vähän hankaluuksiin).
Täytteenä meillä oli tällä kertaa kanaa & avokadoa sekä chorizoa & paahdettua paprikaa. Alla itse tehtyä tomaattikastiketta ja päällä hyvää mozzarellaa. Tarjoiluun kirsikkatomaatteja, rucolaa ja tuoretta basilikaa.
Tomaattikastike
1 shalottisipuli
1-2 tl chiliöljyä
2 rkl hyvää oliiviöljyä
1 prk paseerattua tomaattia (vaikka sitä M-kirjaimella alkavaa, jos se ei ole kaupastasi loppu)
2 rkl tomaattipyreetä
½ dl vettä
1 tl sokeria
1 rkl balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa
pari rouhaisua mustapippurimyllystä
tuoretta basilikaa
Silppua shalottisipuli atomeiksi, eli niin hienoksi kuin veitsesi, taitosi ja kärsivällisyytesi sallivat. Kuullottele sipulisilppua hetki öljyssä. Lisää muut aineet ja keittele soosia viitisentoista minuuttia.
Paahdettu paprika
Säädä uuni täysille. Paahda paprikoita kunnes niiden kuori alkaa kuplia ja saa mustia pilkkuja. Tai kärvää kaikin mokomin vaikka ihan mustiksi, jos et pelkää että uunisi syttyy palamaan. Minä vähän pelkäsin. Sulje kuumat paprikat hetkeksi muovipussiin tai –rasiaan, niin kuori irtoaa paremmin. Poista mustuneet kuoret ja käytä paprikat pizzan täytteenä. Tai iske vaikka öljy-balsamico-marinadiin, niin saat ihanan antipaston!
Pizzan kaveriksi valikoitui Kallion Alkosta tsäkällä ihan mainio pizzaviini, italialainen Trifula. Keskitäyteläinen viini oli juuri sopivan tuhti ja aromikas rasvaiselle pizzalle ja toimi mainiosti molempien täytteiden kanssa. Kuten etiketistäkin näkyy, viini on saanut nimensä Trifula-nimisestä tryffelikoirasta, joka löysi maailman suurimman tryffelin. (Jos stooria ei tunne, mielikuva saattaa kieltämättä olla vähän toinen).
