hei vaan, turkkarit. prkl.

No niin, turkiskuoriaiset ovat siis palanneet meille. Itku pääsi ja paniikki iski.

Muutettiin pari viikkoa sitten vuonna -54 rakennettuun taloon. Edellisessä 50-luvun talossa asuessamme niitä oli kellarissa. Muutamat vanhat kankaat, kirppiskamat ja villasukat tuhoutu kokonaan, mutta ei se mitään. Muutossa jotain yksilöitä pääsi edellisen (90-luvun) asunnon vaatehuoneeseen, mutta kun ensin pakastin ja sitten säilöin vähemmällä käytöllä olleet vaatteet ja langat tyhjiöpusseihin, ei niitä enää näkynyt ollenkaan. Tähän nykyiseen asuntoon muuttaessa en nähnyt yhtäkään missään.

Mutta nyt! Joo, pikkujuttu jos niitä vain kellarissa on...

Sieltä se mönki, sängynlaitaa pitkin. Ja vauva nukkui siinä puolen metrin päässä.. hrr. Mitä jos ne syö tuon raukan rei'ille? Täytyy olla vahdissa.

Ja siellä oli yks. Pyykkikorissa! Meidän käyttövaatteissa, en kestä. 

Ei se niin häiritse, jos ne varastossa syö meidän omaisuutta. Sielläpähän ovat poissa silmistä. Mutta sitä en vaan kestä, että niiden kanssa pitäis asua. Tuolta listojen alta ne tulee. Meidän sänkyyn. Syö meidän vauvan vaatteet. Yök, ei käy. Onneksi on hyvä huoltoyhtiö ja myrkytys on tilattu. Tosin vaan meidän kämppään, eli sinänsä ongelma ei mihinkään häviä. Jäävät talon rakenteisiin möyrimään, mutta jospa ne ei enää meille tulis. 

Ja sitten jatkan lattioilla konttailua lätkän kanssa. Yök.