Olenpa hoksannut, että olo ei ole lainkaan niin ahdistunut ja "olen vanki omassa kodissani" -tunne pysyy loitommalla, kun kehittää jotain muutakin elämää kuin vauvanhoito ja miettii muutakin kuin vauva-asioita. Saattaa olla monille äideille jo itsestäänselvä asia, mut mulle tämä ahaa-elämys on valjennut vasta tällä viikolla!
Olenkin nyt kunnostautunut tekemällä loppuopintojeni suunnitelman valmiiksi ja vierailin sitä varten jopa opinto-ohjaajalla alkuviikosta. Ja nyt olen ihan innoissani, kun tajusin miten vähän mulla loppujen lopuksi on opintoja jäljellä ja miten mielenkiintoisia ne ovatkaan (tilastotiedettä lukuunottamatta).
Toinen suuri ja mahtava juttu on tuleva kesä; päätimme muutaman sattuman seurauksena muuttaa kesäksi takaisin kotiseudullemme Pohjois-Pohjanmaalle, mieheni kotitaloon (jossa hän asui ennenkuin tapasimme) tekemään remonttia. Talo sijaitsee rauhallisella alueella metsän reunassa ja tarkoituksenamme onkin jossain vaiheessa rakentaa uusi oma talo viereiselle tontille, joka siis myös on mieheni omistuksessa. Ensin panostamme kuitenkin tähän 80-luvulla rakennettuun kotitaloon, joka kipeästi kaipaa jo pintojen uusimista; tiedossa on seinien maalaamista/tapetointia, mahdollisesti lattian hiominen ja lakkaaminen sekä pikkuvessan kalusteiden ja pintojen uudistaminen. Niin ja keittiön kaapistot uusitaan - ne ovat asentamista vaille valmiina jo. Mietimme sitten remontin jälkeen, laitetaanko talo taas vuokralle vai mitä sille tehdään. Blogin teema saattaa siis kesän ajaksi painottua vauvaelämän lisäksi remonttiasioihin, mutta varmaankin vain väliaikaisesti ;)
Paitsi että uuden luominen ja remontoiminen ovat meille mieleistä puuhaa ja kesän vietto lähes maaseudun rauhassa isolla omalla pihalla grillaillen ja auringosta (toivottavasti) nauttien, on minulle helpotus päästä hetkeksi kotiseudullemme. Meidän molempien vanhemmat sekä mieheni sisko lapsineen ovat lähellä ja vauvanhoitoapua on siis tarjolla lähes milloin vain. Niin ihanaa!
Tulevana lauantaina pääsemme miehen kanssa viettämään iltaa kamppailu-urheilutapahtumaan. Luvassa on thainyrkkeily-, nyrkkeily- ja vapaaottelumatseja, joista varmasti saan lisäpotkua motivaatiooni jatkaa potkunyrkkeilyharrastustani. Olen jo ottanut yhteyttä paikalliseen seuraan treenaamiseen liittyen, vielä pitäisi saada pylly ylös penkistä ja raahautua salille! Vauvan jättäminen hoitoon on toki jo nyt hermostuttavaa, mutta onneksi hoitotäti on tuttu, kaikki menee varmasti hyvin emmekä ole kaukana jos hätä tulee... Vauvasta erossa olemista on nyt vain opeteltava, jotta mieli pysyy pirteänä. Tarvitsen muutakin elämää ihan selvästi.
Huomaatteko, äskeisen tylsyysjakson jälkeen nyt tapahtuu vaikka mitä! Tunnen olevani aika elossa just nyt.