Eipä mitään sen kummempaa, arki rullaa jo hiukan mutkattomammin ja lapset ovat alkaneet jo paremmin tottumaan tähän kahden kodin välillä seilaamiseen. Voisin jopa sanoa, että menee aika hyvin. Sekin helpotti, että sain hankittua itselleni auton, vaikka töihin ei olekkaan pitkä matka, mutta ei ole Mattsin vastuulla pelkästään tuo lasten kuskaaminen aamuisin.
Ensi viikolla on sitten kaksi isompaa juttua, eli lastenvalvojalla käynti, jota jännitän jotenkin, vaikka kaikki kokeneet sanovat, että sitä ei kannata jännittää jos kerta välit ovat kunnossa ja lapsista ei tarvitse riidellä.
Toinen asia on sitten tähän verisairauteen liittyyvä, eli nyt siitä on reipas vuosi kun makoilin Oulussa tukkeutuneen jalan kanssa ja tulppa keuhkoissa. Nyt sain aikaiseksi varata ajan alaraajaultraan ja näkee sitten mikä tilanne on ja saisiko Marevan lääkityksen lopettaa. Pelottaa, jos siellä nyt sitten onkin jotain vielä, mutta samalla pelottaa myös se jos ei ole, että jos pitäisi lääkkeet lopettaa... Siitä on ainakin liian kauan kun kävin verikokeissa viimeksi, mutta samalla annostuksella on menty. Käyn aamulla ensin verikokeessa ja siitä sitten ultraan. Sormet ristiin, että tämä oli nyt tässä ja ei tarvitse ainakaan minnekkään lähteä enää ronkittavaksi.