Hyvää tasa-arvon päivää rakkaat lukijat! Merde-tädin mielestä naistenpäivän voisi lopettaa, kun meillä on nykyään tämä paranneltu versio.
Juhlapäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa jotakin vähemmän kulunutta aiheesta kotityöt ja sukupuolten välinen tulonjako. Törmäsin tähän itselleni uuteen ideaan kirjassa Naiset, miehet ja talous, johon Päivi Mattila-Wiro oli tutkimuksensa pohjalta kirjoittanut. En nyt sano, että tämä olisi ihan ongelmaton juttu tai oma mielipiteeni, ei. Tämä on aihetta koskeva tutkimus, josta voi saada ajattelun aihetta.
Suomessa naiset ja miehet tekevät viikossa suunnilleen yhtä monta tuntia töitä, kun töiksi lasketaan sekä kotityöt että palkkatyöt. Kotitöitä naiset tekevät tilastollisesti enemmän kuin miehet, palkkatöitä miehet enemmän kuin naiset. Tämä ei selvästikään vielä ollut se lupaamani uutuus. Käänne tulee, kun lasketaan kotitöille arvo rahassa. Kirjassa kotitöiden arvona pidetään sitä summaa, minkä niistä joutuisi ostettuna maksamaan. Esimerkiksi siivoukseen käytetyn tunnin arvona pidetään sitä summaa, jonka joutuisi maksamaan siivoojalle tuosta työstä. Tämä on aika yleinen tapa muutenkin taloustieteessä. Näin voidaan laskea kotitöitä tekevälle eräänlainen "palkka". Kun kotityöt lasketaan tällä tavalla mukaan, niin naisten ja miesten kuukausipalkkojen ero pienenee. Myös rikkaiden ja köyhien väliset tuloerot ovat pienemmät.
On virkistävää, että kotitaloustöitä tekevää naista voidaankin tarkastella omaa tilannettaan kohentavana ja mahdollisuuksiaan hyödyntävänä aktiivisena ihmisenä, eikä vain sukupuoliroolinsa vangiksi jääneenä passiivisena idioottina. Eihän homma tietenkään näin yksinkertainen ole, vaan siinä voidaan kyseenalaistaa kaikenlaista. Vaikkapa sitä, ettei kotitöistä kerry eläkettä. Tai sitä, että palkalla voi ostaa vaikka mitä, mutta kotitöitä tekemällä saa vain muutamia asioita, joita tekijä ei välttämättä itse niin arvosta. Voidaan kysyä myös, voitaisiinko pitkällä aikavälillä saada enemmän iloa irti ylitöissä tai opintojen parissa uurastettujen tuntien tuomasta urakehityksestä. Entä mikä on vapaa-ajan arvo? Sitten meillä on samassa taloudessa kotitöistä hyötyvät vapaamatkustajat, jotka voidaan nähdä ongelmana, mutta toisaalta myös kotitöiden arvoa moninkertaistavina tekijöinä. Entä sitten itse työn tekemisestä saatu ilo ja sosiaaliset suhteet?
Kotitöiden voima on selkein ja luullakseni kiistattomin silloin, kun ihminen on eläkkeellä, joutunut työttömäksi tai muuten palkkatyön ulkopuolelle. Kotitöillä voidaan muuttaa vaatimattomat raaka-aineet herkulliseksi ateriaksi, rikkinäiset housut ehjiksi ja pieni koti kauniiksi. Kirjan mukaan kaikkein vähävaraisimmat suomalaiset naiset pystyvätkin omien kotitöidensä ansiosta nostamaan omaa elintasoaan merkittävästi. Miesten kohdalla näin ei valitettavasti ole, mutta voisi olla.
