Valitettavasti tiedän tähän kyllä vastauksen ja se on KYLLÄ ja meillä on. Pihaa perustaessa kannattaisi istuttaa kaikki tosi harvaan, koska kasveilla on ihmeellinen kyky moninkertaistaa kokonsa muutamassa vuodessa ja yks kaks yllättäen piha alkaa muistuttaa viidakkoa, jota ei enää laita kuosiin pienillä toimilla. Lisäksi kasvien kasvaessa kannattaa kovettaa sydämensä ja yksinkertaisesti kitkeä naapurikasvin alueelle tunkevat versot pois ja niitä kitkettyjä EI kannata istuttaa naapuripenkkiin, jos siellä on ihan yhtä ahdasta, vaan lahjoittaa mieluummin naapurin penkkiin tai viedä tien poskeen 'Annetaan hyvään kotiin' -kyltin kera. Noh, eihän tästä ainakaan minun kohdallani mitään tule. Juuri katsoin paikan laattakivien välissä kasvaville suloisen pienille palavan rakkauden taimille, nehän nyt mahtuvat ihan minne vain :) Enkä ymmärrä, ketkä tarvitsevat lannoitteita, minä tarvisin kasvua hillitsevää lannoitetta. Onko jollakulla oikeasti ongelmana se, että kasvit eivät kasva ? Samaa olen aina ihmetellyt akvaarion kanssa. Meidän akvaarioissa kalat mahtuvat hädin tuskin levittämään evänsä, vaikka poistamme niistä viikoittain litran purkillisen verran kasveja. Ja silti kaikissa oppaissa sanotaan, että akvaariokasveja on lannoitettava säännöllisesti. Täytyy yrittää nähdä tämä positiivisena ongelmana ja ehkä tämä kesä on ollut poikkeuksellisen otollinen rehevälle kasvulle, parempihan se tietysti on kuin jos kasvit kituuttaisivat. Nappasin taas muutaman sekalaisen kuvan päiväkirjaan ikuistettavaksi.
Lehtikuusesta tehty kasvilava ja pienen kylvötilan maksimointia:
Mehitähtien kukinta-aika:
Omat kylvökset alkavat olla siinä mallissa, että pitäisi löytää niille loppusijoituspaikka, tässä lobeliaa ja keijunmekkoa. Ajoitin tahallaan kylvökset hieman normaalia myöhemmäksi, jotta paras kukinta olisi heinäkuun lopun pippaloissa (vai olikohan tämäkin taas vain tekosyy laiskuudelle):
Tässäkin keijunmekkoa. Siemenet olivat useamman vuoden vanhoja ja muistelin, että aiemmin kun olen niitä kylvänyt, niin olisivat itäneet tosi huonosti ja nämähän itivän nyt varmaan kaikki ja pois ei tietenkään voinut heittää ainuttakaan tainta:
Ja sitten varoittava esimerkki siitä, miltä istutusalue näyttää kolmen (!) vuoden päästä istutuksesta, jos sinne tunkee liikaa kaikkea liian hyvin viihtyvää eikä raski kitkeä mitään. Tämä rinne oli vielä kolme vuotta sitten ruohikolla ja kasvualustaa ei ole missään vaiheessa parannettu mitenkään, päinvastoin siihen on sekoittunut sepeliä. Ja tämä on vain pieni osa alueesta, pinta-alaa lienee n. 25 neliötä ja näyttää joka kohdasta tuolta. Äitini onneksi lupautui ottamaan mansikkapenkin keskellä kasvavat kuunliljat. Perennojen lisäksi menin istuttamaan tähän vajaa kymmenkunta pensasta ja yhden luumun siementaimenen, mansikoita, ruohosipulia ja minttua, auts:
