Mulla on kai jonkinasteinen pallomeritrauma.
Kuusamon huudeilla hamalla 80-luvulla ei paljon pallomerissä pulikoitu; olin nähnyt niitä lähinnä kuvissa ja telkkarissa. Huom: telkkarin ykkös- ja kakkoskanavilla - kolmosta sillä korkeudella ei tietenkään vielä tunnettu.
Mutta oh, kun joskus elämässä pallomereen pääsisi. Se olisi ihanaa, sukeltelisin siellä iloisena kuin pienenpieni delfiini.
Niinpä riemastus oli rajaton, kun monta monta vuotta myöhemmin Kuusamon naisvoimistelijoiden jumppamatkalla (olin varmaan jo teini-iässä silloin) näin jonkun huoltoaseman yhteydessä ihan oikean pallomeren. Ei voi olla totta! Toihan on vielä nii-iin paljon siistimpää kuin sillä pudasjärveläisellä (vai oliko se Taivalkoskella?) huoltoasemalla oleva ison-ison-iso liukumäki. Oh!
En harkinnut hetkeäkään, vaan kirmasin kohti pallomerta! Juoksin! Hyppäsin! SUKELSIN!
Ja tömähdin suoraan betoniseen pohjaan - palloja siinä olikin sitten vain sen 30 sentin verran.
Niin särkyi taas kivuliaasti (kirjaimellisesti) yksi lapsuuden kuvitelmista.
*******
Silvan ensikosketus pallomereen tapahtui kuukausi sitten Ruoholahden SnadiStadi-leikkipuistossa. Meri ei silloin vielä ollut ihan menestys: tirppa istui jähmettyneenä paikoilleen ja katsoi minua "äiti, miksi teet tämän minulle"-ilmeellään.
Mutta tämän päivän pallomerielämys sen sijaan oli ihan huippua!
Niin kuin kuvasta voi ehkä päätellä, emme käyneet siis tänään Ruotsin-laivalla tai edes Hesburgerissa, vaan pallomerielämys oli järjestetty ihan kotioloihin - Filipan 1-vuotissynttäreille nimittäin.
Ihan mahtava idea: puhallettava uima-allas sekä paljon paljon palloja!
Joel ivaili, että se näkee mun ilmeestä, että haluaisin sukeltaa mukaan. Tai sitten salaa livahtaa Filipan huoneeseen, sulkea oven, ja onnellisena heitellä palloja suihkulähdetyyliin päälleni.
Eikä muuten ollut ihan väärässä.
"Täytyyhän mun testata sen turvallisuus", yritin.
Me nii-iii-iiin hankitaan meillekin tällainen!