Tänään sain paketin postista. Olen minä ennenkin saanut, sellaisia pieniä ja pehmeitä. Nyt oli iso ruskea laatikko ja äitin piti kantaa sitä kahdella kädellä. Se oli tosi hauska paketti, kaikennäköistä viihdykettä minulle.
Eipä mennä asioitten edelle. Kerrotaan ensin, että isi ja äiti on tosi nuukia. Anteeksi säästäväisiä. Kun ne sai tietää, että olen tulossa, ne päätti, ettei hanki uutena mitään, mitä ei ole pakko. Varoitetaan, että vauvan hankkiminen tulee kalliiksi. Äiti sanoo, että se tulee kalliiksi, jos niin haluaa. Se totesi, että vauvan vaatteita ja tavaroita käytetään niin vähän aikaa, että ne vastaavat lähes uutta vielä kierrätettynäkin.
Meille on siunaantunut paljon ystäviä, joilla on minua hieman vanhempia lapsia, tai jotka ovat unohtaneet pistää vauvantavarat eteenpäin, kun niiden pieni mussukka on kasvanut ja muuttanut kotoa.. Vanhemmilleni suorastaan tyrkytettiin kaikkea ja osa tavaroista olisi tullut monena kappaleena jopa. Loppujen lopuksi ainoa asia, jonka vanhempani ostivat uutena, on turvakaukaloni. He saivat kyllä sellaisenkin, mutta se ei sopinutkaan meidän autoon, joten se lähti kiertoon. Jonkin verran tavaraa on tullut kirppiksiltä yms, mutta melkoisen iso valikoima leluja ja krääsää on karttunut "itsestäänkin".
Nyt on käynyt sillä tavalla, että en viihdy mitenkään vaakatasossa. Minä haluan istua tai seistä. Tietenkään en osaa/saa seistä vielä, mutta niin voin olla, että äiti tai isi pitää kainaloistani kiinni, kun olen pystyssä niiden sylissä. Äiti sanoo sitä habankasvatusasennoksi. Sitten minä tanssin. Quicksteppiä. Riverdancea. Polkkaa. You name it. Vähintäänkin minä pompin.
Koska minä heiluttelen jalkojani koko ajan ja pompin, minulla on tosi vahvat jalkalihakset. Siitä sitten tuli idea, että hankitaan hyppykiikku. Äiti etsi netistä käytettyjä ja toissapäivänä löysi parinsadan kilometrin päästä sellaisen, jonka saa kiinnitettyä kattoon, kun meillä ei ole sellaisia oikeanlaisia karmeja ovissa. Se oli saman hintainen kuin muutkin käytetyt, mutta siinä tuli muutakin kivaa.
Tänään siis haettiin se postista ja olipas kiva. Leikkimatto oli hauska, siinä oli monta juttua, mistä saa kiinni. Ja sitten sellainen mobile. Se oli ensin ihan mielenkiintoinen, kun äiti asensi sen pinnasänkyyni. Se laittoi siihen patterit ja siitä alkoi kuulua jotain epävireistä vonkunaa ja lelut lähti pyörimään. Äiti jätti minut seurailemaan sitä, kun meni tekemään ruokaa. Oli mielissään, kun olin hiljaa ja tyytyväinen. Minä tuijotin sitä iäisyyden ja mietin, miten saisin kammettua itseni pystyyn ja sammuttamaan koko härvelin.
Kun äiti on mielestään niin kova tekemään löytöjä, niin saisi seuraavaksi etsiä minulle isomman sängyn. Jään vähintään kerran päivässä jumiin, kun yritän kääntyä naama takapäätyä kohti.
Tänään kyllä tuhlaantui rahaa, kun meidän pyykkikone piti outoa ääntä ja kun se on aika tärkee kone, niin soitettiin korjaajalle ja sieltä tuli kaksi setää ja vaihtoi jotain osia ja jätti aika ison laskun. Äiti sanoi, että tulipahan käyttöä sitten tämänkin kuun lapsilisälle. On se hyvä, että tulen niin halvaksi, kun minun rahat menee joihinkin koneisiin..