Eteisen käytävällä on sohva, joka on muuten oikein sopiva siihen, mutta jonka päällinen oli ruma ja vanha. Oikeastaanhan tuo taitaa olla puusänky mutta minä nyt kutsun sitä sohvaksi. Kuvien värit ovat melko mielenkiintoiset mutta halusin että tuon seinänkin väri näkyy oikeana.
Bruno epäilevänä tarkkailee toimintaani.
Tuossa päällisessä ei ole yhtäkään väriä josta pitäisin.
Ensin ajattelin pelastaa tilanteen jollain matontapaisella jonka heittäisin tuohon päälle, mutta onneksi äitimuori ehdotti josko laittaisin siihen vain jonkun kankaan päälle niin ei tarvitse alkaa erikseen ostamaan mitään.
Ta-dah! Lakkiaisiini pöytäliinaksi ostettu Marimekon Kaakaopuu-kangas. Olen roudannut sitä kämpästä toiseen eikä se oikein ole ikinä löytänyt paikkaansa mutta nyt, nyt se paikka löytyi. Ja tosiaan tungin sen reunat vain tuon istuinosan reunojen alle. Luulisin sen pysyvän paikoillaan ilman niittejä tai muita kiinnikkeitä koska ei tuossa sohvalla oikeasti ikinä istuta.
Seinään nojailee myös vanha tuttu. Ja myös Hilla tietenkin. Joskus haluaisin tietää mitä nuo koirat miettivät kun katsovat meidän ihmisten toimintaa. Ainakin nuo meidän ruttanat näyttävät siltä että ne pitävät meitä täysin aivokuolleina.
Ja makrilli. Koska makrilli on enemmän hieno kuin mitä se on mukava, saattaa se löytää pysyvän kotinsa tuolta sohvalta.
Ei hän hirveän loukkaantuneelta näytä.
Ylioppilaaksi kirjoittamisestani on kuusi vuotta. Jeesus.