Kai sitä on jotenkin ehkä pakko hyväksyä, että vaikka aivan suunnattomasti tahtoisi käpertyä sängyn pohjalle ja antaa paskan valua ylitseen, niin elämä jatkuu vaikka minä en tahdo.
Ensi viikolla on muutamat koulutöiden deadlinet, joita olen huolellisesti vältellyt mm. skippaamalla parit seminaarit, ja opiskelija-asuntolan huoneeni on ollut aika kamalassa kunnossa, kun ei ole kiinnostanut oma elämä sen vertaa, että pitäisi itsestään huolta.
Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, niin tänään oli tarkoitus saada asioita tehtyä. Tulessa makaamisesta tulee vain huonompi olo, tiesittekös.
Tältä näytti pohjatilanne asunnolla tänään. Imuroitu viimeksi kuukausi sitten, samat kuukauden roskat kasassa nurkassa ja vaatteet tasan siinä mihin ovat kädestä tippuneet. Oma elämä kiinnostaa selvästi todella, todella paljon hei...
Kaksi litraa kokista, muutama tunti American dadia taustalla ja lukemattoman paljon sähkötupakan savuja niin saatiin onneksi vähän selkeämmäksi tämä tilanne.
Kuvat siistitystä huoneesta tuossa alempana, mutta Lilyn editori viskasi tämän muffinikuvan tähän keskelle. Huomenna on tosiaan tehtävä videokurssin yksi työ, johon sisältyy muffinejen kuvailua, ja sain sitten aikaiseksi käydä kämppiksen kanssa shoppaamassa muffinintekoainekset, ja leivottua nuita tuollaisia. Tuo kuorrute on kaupan valmista, mutta törkeän hyvää silti. Löydettiin myös vähän yli eurolla kivoja Brittiteemaisia muffinivuokia ja koristeita, joten ihan söpöjä tuli.
Ja tältä näyttää asunto nyt. Ulkona alkaa jo pimetä, joten kännykkälaadun kuvat on tavallistakin paskempia. Mutta, hei. Täähän näyttää siltä, että tänne voi pyytää jonkun kylään! Ei sillä että pyytäisin, mutta noin niinkuin teoriassa voisin hei.
Ja onhan se vaan totta, että koti siistinä- mieli järjestyksessä. Vaikka ei niinkuin noin millään jaksa tahdo halua tehdä yhtään mitään, niin hiton hyvää se tekee silti saada jotakin aikaiseksi.
Ostin samalla kauppareisulla myös kimmeltäviä dinosaurustarroja, ja voin nyt sitten laittaa to-do listaan tehtyjen asioiden palkinnoksi tarran :)
Ei sitä kuulemma saisi saada kiitosta siitä, että tekee mitä on pakkokin tehdä, mutta mie hitto haluan antaa itselleni kunnon selkääntaputukset ja glittertarrat siitä, että saan jotakin aikaiseksi vaikka eniten maailmassa tahtoisi unohtaa koko maailman olemassaolon.