Huhheijjakkaa.
Uusi koti löytyi tiukan viikon etsinnän päätteeksi eilen. Onneksi löytyi, koska nukkumattomat yöt rupes pikkusen jo painamaan mieltä maahan. Melkosta menoa ollu koko viikon, eikä tässä kodissa ole tullut liian montaa hetkeä vietettyä. Mikä on oikeastaan pelkästään hyvä, mieli kun on jo uusissa maisemissa.
Kallishan se on kun elämä, mutta semmosta se on täällä Helssingissä. Ei auta nurista. Uuteen kotiin kuuluu nimittäin vaatekaappi ja kolme isoa ikkunaa. Aamukahvini saan juoda niin korkeella, että huimaa jo vähän valmiiksi. Talo on sellaisella kadulla, missä noin vuos sitten kävellessäni mietin että jos joskus ois pakko jäädä Helsinkiin, niin tähän kadulle voisin jäädä. Toivottavasti tuohonkaan kotiin en ihan ikuisiksi ajoiksi jää, mutta jos nyt edes hetkeksi hengähtämään. Katsomaan kun Keskuspuiston puihin tulee lehdet ja ikkunan alapuolella juoksevat jalkapalloilijat kuoriutuu toppatakeistaan. Todistamaan kesäauringonnousua omalta ikkunalaudalta. Semmoinen sen kodin kuuluukin olla.
Tämä ei ole vielä sieltä. Vaan isonsiskon kodista, joka on tietty ihana. Koti ja sisko.