Vauva nukkuu omassa sängyssä meidän sängyssä ainakin osan yöstä ja se on nykyisin hieman rassaavaa.
M yleensä nukkuu 02-04 pinnasängyssä, kunnes havahdun siihen että tirppa töllöttelee minua väliköstä silmät suurina kuin odottaen nostettavaksi viereeni. Olen yrittänyt saada M:n takaisin nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta siitäpä vasta alkaa temppuilu ja taistelu. Tätä kestää niin kauan kunnes annan periksi ja nostan hänet viereeni. Silitän hetken, otan kainaloon ja siinä hän sitten nukkuu. En edes nosta tirppaa takaisin omaan sänkyynsä. En ota sitä riskiä, että herää vain uudestaan. Kyllä omaa syytä varmasti, kun annan aina vaan periksi, mutta minäkin tahdon nukkua!
Muuten M rauhoittuu aiemmin havahtuessaan tutin katoamiseen, kolinaan ym. takaisin nukkumaan tassuttelulla. (Tassuttelu: http://pilttipiiri.fi/jutut/lapsen-kehitys-ja-terveys/uni-tulee-tassuttelemalla)
Jostain syystä tämä keino ei kuitenkaan tepsi sitten aamuyöstä. Ja ikävä ämmä kun olen niin haluaisin pitää tyynyn itselläni. Sänky alkaa tuntua hiton ahtaalta kolmisin, kun M unissaan pyörii ja hyörii. Toki varmasti vaikuttavat kaikki uudet taidot rauhattomuuteen. Tällä hetkellä täällä harjoitellaan kovasti konttausasentoa peruutellen ja pyörien pitkin lattioita.
Huudattamista en ole kokeillut, enkä kokeile. Minusta ei ole läpikäymään sitä henkistä helvettiä.
Että jos on jotain vinkkejä niin ovat kaikki tervetulleita!
Kuinka teillä rauhoitutaan takaisin nukkumaan?