Tasan puoli vuotta tänään siitä kun mentiin naimisiin, ja olinkin jo odotellut milloin ensimmäinen vauvautelu tulee... Puoli vuotta avioliittoa, yli kolmekymmentä ikää, farkku ja viimeisenä naulana arkkuun ostettiin vielä omakotitalo... Kyllä jotain tuttua alkaa väistämättä jossain välissä kiinnostaa, ja vatsani seutu pääsee uteliaaseen seurantaan :D
Perjantaina se ensimmäinen utelu vihdoin tuli, tai äitini sanoi että häneltä tultiin kysymään että odottaakos se teidän tyttö vauvaa? Äitini hölmistyneenä siihen että ei ainakaan hänen tietääkseen! Äitini sanoi vielä että sai sen käsityksen että aiheesta ollaan vähän kuin "kylillä puhuttu" :D
Hienoa että tultiin kysymään suoraan eikä arvailla. Vatsani kun on vielä sellaista helposti pömpöttävää sorttia, niin saatan päivästä riippuen hyvinkin näyttää sille että pieniin päin ollaan. Siinä on vatsan seuraajille haastetta selvittää odotanko, vai tuliko nyt syötyä vain vähän liikaa... Toinen uteliaisuutta herättävä "oire" oli varmasti se kun kaamosmasennuksessani valittelin jatkuvaa väsymystä.. Ilmeisesti alkuraskauteen kuuluu semmoista. Minun tapauksessani se jumalaton koomaolo oli ihan vain siitä saakelin pimeydestä ja lumettomuudesta johtuvaa.
Onneksi aihe ei ole minulle arka, muuten tuollainen olisi vain ikävää.