Haastoin puolivuotiaan blogini kunniaksi teidät lukijat heittämään minulle valokuvauskohteita. Niitä tulikin ihan kiitettävästi, ja itse asiassa olen iloinen, ettei tullut enempää, koska urakka kuvata ja koostaa kuvista julkaisukelpoinen bloggaus oli ennalta ajateltua suurempi urakka. Nyt kuitenkin sain vihdoin bloggauksen julkaisukuntoon, joten tässä pieni sneak peak meidän kotiin. :)
Kristaliina heitti valokuvauskohteeksi kylppärin peilikaapin, sekä bonuksena lavuaarin aluskaapin.
(Vitsi, tuleepas ihan alaston olo, kun näyttää maailmalle peilikaapin sisällön.) Peilikaappimme on tällä hetkellä suhteellisen järjestyksessä, koska siivosin sen joulun aikaan jokaista nurkkaa myöten. Ainoa paikka, joka ei tunnu pysyvän järjestyksessä, on tuo vasen alanurkka, jossa säilytän hiushärpäkkeitä. Olenkin miettinyt, että mun pitäisi varmaan keksiä niille joku aivan muu säilytyspaikka. Niin ja tätä kuvaa katsoessa voi kysyä, että missä on kaikki miehen tavarat? :D Suurin osa sijaitsee kaapin päällä, kuten myös mun kaikki hiuslakat yms., jotka eivät peilikaappiin mahdu. Olen vaan ovelasti rajannut kaapin yläreunan pois kuvasta... ;)
Sitten bonuksena lavuaarin aluskaappi, joita meillä löytyy kaksi. Kun muutimme tähän taloon, täällä oli hyvin pikkuruinen vessa, johon oli sisäänkäynti suoraan keittiöstä, joka taas mun pään sisällä tuntuu aivan hullulta ratkaisulta. Vessan vieressä sijaitsi vanha kylmiö, joka ei ollut ollut käytössä pitkään aikaan. Niinpä päätimme laajentaa vessan kylmiön puolelle samalla, kun kylpyhuonekin oli remontissa. Vessasta tuli tällä ratkaisulla L:än muotoinen ja vanhan kylmiön puolelle rakennettiin uusi paikka lavuaarille. Sisäänkäyntikin on nykyään fiksummassa paikassa (eli muualla kuin keittiössä), tosin vanha sisäänkäynti on edelleen olemassa, pidämme sitä vain lukossa. Hirveän kiva olisi saada se vanha ovi kokonaan pois, mutta se vaatisi hiukan enemmän ajattelutyötä ja viitsimistä. Ehkä jonain kauniina päivänä. Mutta siis, vanha lavuaari oli alun perin tarkoitus hävittää, mutta lopulta päätimme jättää sen. Hyvä niin, uusi lavuaari kun on aivan liian korkealla lasta ajatellen. Nyt lapsi yltää kunnolla sinne vanhalle lavuaarille. Niinpä meillä tosiaan on edelleen myös kaksi lavuaarinaluskaappia. Ja anteeksi suuri pettymys, mutta niistä ei kovin paljoa löydy rojua. :)
Maria S. toivoi kuvaa meidän dvd-/blu-ray-hyllystä.
Ensin hyllyt järjestykseen kera assistentin...
...ja tattadadaa! Ensimmäistä kertaa muuttomme jälkeen (eli vajaaseen 1½ vuoteen) hyllyt on ojennuksessa. Olen ollut aina tarkka siitä, että leffat ja kirjat pysyvät jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta lapsen tulon (tai itse asiassa liikkeelle lähdön) myötä olen luovuttanut. Pääasiallisesti tuo vas. alakulmassa näkyvä hyllykkö pysyy jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta koska jostain selittämättömästä syystä meillä on toisessa samanlaisessa hyllykössä vain yksi hyllyllinen leffoja, niin poitsulla on tapana käydä sekoittamassa juuri se hylly. Tietty siihen varmasti vaikuttaa se, että siellä sijaitsevat kaikki lastenleffat. Saas nähdä, kuinka kauan saan pidettyä hyllyköt järjestyksessä... Tein hyllyistä nyt kuvakollaasin, koska en viitsinyt jokaista hyllyä kuvata erikseenkään. Vas. yläkulmassa on se hylly, jossa takarivissä sijaitsevat kaikki lastenelokuvat. Eturivissä on fantasiaa, sekä vielä melko lyhyt rivi sekalaisia blu-ray-leffoja. Oik. yläkulmassa on kaikki sarja-/leffaboksimme, joita omistamme melko vähän. Sarjoja meillä ei ole kuin nuo seitsemän kautta Simpsoneja. Joskus oli tarkoitus kerätä niitä enemmänkin, mutta innostus lopahti. Nykyään noita tulee katsottua niin harvoin, että olen harkinnut niiden laittamista myyntiin. Lisäksi hyllyltä löytyy kolme leffaboksia, jotka ovat miehen hankintoja (vaikkakin kyllähän mäkin mielelläni katon Die Hardeja ja Brucellahan ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä *köhköh*). Alarivin oik. kulmasta löytyy mun leffoja, draamaa ja romanttista hömppää höystettynä parilla supersankaripätkällä. Takarivissä on komediaa, pääasiallisesti niinkin laadukkaita elokuvia kuin Austin Powers, American Pie ja Hei me lennetään. Sitten on vielä tuo yksi hylly, josta taas löytyy pääasiallisesti leffoja miehen makuun. Muutamat trillerit uppoavat mullekin, mutta esim. takariviin piilotetut elokuvat Kärpänen ja Children of Dune saavat mut tuijottamaan miestä hyyyyvin hitaasti... :)
Kath pyysi valokuvan meidän keittiöstä, saamasi pitää! Koska pikkukuvat eivät anna oikeutta, niin tässä kuvia ihan kolmin kappalein. :)
Mä olin aina sitä mieltä, että haluan keittiöni ruskeissa sävyissä. Onpa mulla kerran ollut kanervanväriset ovetkin keittiönkaapeissa ja täytyy myöntää, että mulla on niitä kova ikävä. Harmaa-sävyistä keittiötä en kuitenkaan missään nimessä halunnut. Sitten kävelimme nykyisen talomme asuntonäyttöön ja ihastuin. Keittiö oli juuri remontoitu vimpan päälle, joten ei puhettakaan, että sitä olisi uudestaan alettu remppaamaan. Mutta keittiö yllättikin minut täysin. Rakastuin siihen ensisilmäyksellä ja tuo keittiön ihana tapetti lumosi minut. Valkoiset paneelit tuovat kodikkuutta ja kuin sattumalta muutamat taulut sopivat tyyliin loistavasti. Keskellä keittiötä oleva saareke on liikuteltavissa ja se on ihan mainio paikka leipomiselle. Ainoa, jota pohdin, on nuo valkoiset kaapinovet. Salaa haaveilen maalaavani ne jonain päivänä, se kanerva kun sopisi tännekin loistavasti...
Mutta se, miksi rakastuin tähän keittiöön, ei suinkaan johtunut varsinaisesta sisustuksesta. Ensimmäisessä näytössä nimittäin huomioni kiinnittyi aina vaan uudestaan tähän.
Välitilan ikkuna oli rakastumisen avain. Keittiömme olisi ilman tuota ikkunaa tosi pimeä. Jotenkin myös värien kolkkous häivenee, kun luonnonvalo pukkaa ikkunasta sisään. Joskus nojailen tiskipöytään kahvikupin kanssa ja tuijotan pihalle. Kesällä on myös tosi jees, kun toinen grillaa terassilla heti tuon ikkunan toisella puolella, niin voi huudella ikkunan läpi, että joko pistän perunat kiehumaan. :D Myös lapsen kannalta tää on kiva, lapsi voi leikkiä takapihalla samalla kun äiti/isi kokkaa, kun liikkeitä voi tarkkailla jatkuvasti ikkunan läpi.
Iksu toivoi lempipaikkaa ja kauneinta asiaa. Lempipaikka oli helppo.
Vaatikohan tää edes perusteluja?
Kaunein asia sitten olikin vaikeampi. Mä menin täällä oikeasti ihan ulalla ympäriinsä kameran kanssa ja yritin keksiä kauneinta asiaa. Jonkin aikaa mietin, että juuri tuo keittiön välitilan ikkuna ja siitä tuleva valo voisi olla se, mutta se tuntui jotenkin niin tylsältä ratkaisulta. Lopulta vaan totesin, että en voi millään valita kauneinta. Pienet yksityiskohdat on ne, jotka tekevät kodistamme kauniin.
Tähän valikoitui siis kasa sisustuksellisia yksityiskohtia, joista jotkut vaihtuvat toisinaan mielen ja vuodenaikojen mukaan. Yllättäen mukaan pääsi myös ulko-oven ikkunasta siivilöityvä sunnuntai-aamun valo. Kuten myös huomaa, niin olen ehdottomasti kynttilä-ihmisiä. Etenkin talviaikaan kynttilöitä palaa meillä lähes joka ilta. Erilaisia tuikkukippoja ja kynttilänjalkoja meiltä löytyy niin paljon, että mies toisinaan pyörittelee silmiään, jos tuon uuden löydön kotiin"no kun tää maksoi vaan niin vähän ja kato nyt kuinka ihana tää on ja kuinka hyvin tää sopii näiden kymmenen miljoonan muun tuikkukipon kanssa yhteen"... :D
Jermia haastoi minut kuvaamaan jotain, josta tulen onnelliseksi. Tää on kyllä nyt tosi siirappista. Mä yritin kovasti keksiä jotain muuta, ja olihan niitä vaihtoehtoja, mutta kaikki muut tuntui kovin laimeilta tämän rinnalla.
Mun miehethän ne on. Niiden seurasta tulen onnelliseksi.
Kirsikkainen halusi minun kuvaavan näkymän ikkunasta, jota tuijottelen pää tyhjänä, esim. kahvia juodessa. Siihen löytyy kaksi mahdollisuutta, riippuen, kummalla puolen pöytää satun istumaan.
Vasemmalta puolelta tuijotan tätä...
...oikealta taas tätä. Oma piha, paras piha. :)
Jeba toivoi kaikista vaikeimman kuvauskohteen, nimittäin aamupalahetken. :D Pääni on sen verran huttua aamutuimaan, että sen kuvaaminen tuntuu olevan sula mahdottomuus. Mulla oli muistutuskin parina aamuna tällä viikolla, mutta en siltikään muistanut. Tänä aamuna kuitenkin vihdoin ja viimein otin kuvan.
Meillä nautittiin tänään aamupalaksi hedelmiä. Olemme sairastelleet tämän viikon ja pojalle ei ole oikein ruoka maistunut. Hedelmät tuntuvat kuitenkin kelpaavan aina, hyvä niin. Musta olisi ollut ihanaa kattaa oikein kunnolla aamiainen pöytään ja kuvata kaunis kattaus, mutta se olisi ollut huijaamista. Meillä nimittäin katetaan aamupalatarpeet pöytään asti oikeastaan vain silloin, kun meillä on vieraita. Yleensä siis laitan lautasen valmiiksi ja annan sen suoraan pojalle pöytään. Normaalisti meillä on aamupalaksi leipää, puuroa tai jogurttia myslillä ja/tai marjoilla. Joskus annan myös hedelmiä seuraksi, mutta tällainen kokonaan hedelmistä koostuva aamupala on tosi harvinainen. Juomana on yleensä maitoa, tosin piimästäkin poika tykkää.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni, jotka laittoivat mulle kuvauskohteen. Ilman teitä tämäkin postaus olisi jäänyt tekemättä. <3 Haasteeseen voi tarttua kuka sen omakseen tuntee.