GREAT SUCCESS!
Vihdoinkin meidän vanha tammilattiamme on täysin valkoinen. Ei laikukas, ei läpikuultava, ei paikottain kellertävä vain täysin tasaisen ja peittävän valkoinen.
Ensimmäisen maalausfiaskon jäljet korjattiin karhentamalla vesiohenteiset maalikerrokset pois ja päälle maalattiin sitten sitä tavallista Betoluxia kaksi kerrosta, joista ensimmäinen laimennettuna 15-20%. Jo yksi kerros olisi varmasti peittävyydellään riittänyt, mutta olin niin pistoksissa aikaisemmasta sähläilystä, että halusin vielä vähän varmistella.
Kaikki puheet Betoluxin todella voimakkaasta ja läpitunkevasta hajusta on muuten täyttä potaskaa. Ei haise yhtään sen enempää kuin mikä tahansa öljypohjainen kalustemaali. Toki asuminen samassa tilassa maalauksen aikana on mahdotonta, mutta hajuhaittoja naapureille tai kerrostalon rapussa asioiville ei ole tullut laisinkaan. (Meitä peloteltiin lattiamaalareiden toimesta etukäteen jopa isännöitsijän mahdollisella työnkeskeytyksellä.)
Ainoa ikävä puoli Betoluxissa tietenkin on vesiohenteistä Akvaa hitaampi kuivuminen (lasten kanssa sisäänmuuttoa suositeltiin vasta noin 3 viikon kuluttua), mutta se on vain hyvin pieni haittatekijä näin täydellisen lopputuloksen rinnalla.
Tässä vielä kohtisuora kuva lattiapinnasta:
Sitä voi verrata lattian aikaisempaan, Betolux Akvalla maalattuun, versioon täällä ja lattian alkuperäiskuntoon saagan ensimmäisessä osassa täällä.