Mulla on tänään ollut ihan älyttömän jännittävä päivä. Siis hyvällä tavalla jännittävä, ei niinkuin hammaslääkäri -jännittävä, vaan pikemminkin niinkuin lapsena Lintisille matkalla- jännittävä.
Olen päättänyt pitää työelämäni kokonaan irrallaan tästä blogista ja kirjoitella vain omasta vapaa-ajastani (siis eihän minulla ole vuoteen ollutkaan mitään työelämää), mutta nyt on pikkuisen pakko fiilistellä täälläkin. Niin, minähän olen nyt, vanhempain vapaan päätyttyä, ollut kuukauden vuosilomalla, ja sen jälkeen jatkanut tyttösen kanssa kotona hoitovapaalla. Tarkoitukseni on olla hoitovapaalla mahdollisimman pitkään. Niin pitkään, kun vain pystymme penniä venyttämään. Kaikki varmaankin tietävät, että kotihoidontuella ei hirveästi juhlita, niin kiitollinen kuin minä tuosta tuesta olenkin.
Noh, mutta, pienet lisäansiot ovat kuitenkin tarpeellisia ja erittäin tervetulleita. Minulla on yksi työpaikka ollut vakio päiväunelmointilistallani jo vuosikausia. Tuo työ on jotain ihan muuta kuin päätyöni, oikeastaan nämä kaksi työtä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Pidän nykyisestä työstäni todella paljon, kyse ei ole siitä, mutta tämä työ on ollut sellainen unelma/haave, jota monista eri syistä en ole voinut oikein edes yrittää toteuttaa.
Kun jäin äitiyslomalta hoitovapaalle, tajusin että tilaisuuteni on tässä. Nyt kun ei tarvitse varsinaisesti miettiä ansioita, lomaetuuksia, vuosilisiä ym, etuuksia, minulla on mahdollisuus kysyä keikkatöitä tuosta suosikkipäiväunikohteestani. Kolme kuukautta sitten keräsin rohkeuteni ja soitin kyseiseen paikkaan, ja VITSI siellä oltiin yhtä innoissaan kuin minäkin olin.
Tänään olen käynyt sopimassa erinäisistä käytännön asioista siellä ja jo ensi viikolla menen perehtymään tuohon työhön. Olen kirjaimellisesti leijaillut pilvissä koko päivän, IHAN MAHTAVAA, EN KESTÄ, EN KESTÄ!! Ei ole kuulkaa tänään haitannut mikään. Ei se, että luulin kotoa lähtiessäni hukanneeni kahdet kotimme avaimet, ja jouduin lähtemään ilman avaimia. Eikä se, että laskin ostoskeskusen lastenhoitohuoneessa avonaisen kassini lavuaariin, jossa olikin automaattihana ja vesi lorisi suoraan kassin sisään. Ei ole haitannut ei, meikäläinen on vain hymyillyt kuin mikäkin uuwatti.
Tulen olemaan siis sellainen tarvittaessa töihin kutsuttava. Menen silloin kun joku on sairaana, tai muuten tarvitaan lisää työvoimaa. Tulen tekemään töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tietysti, koska päivisin olen tyttösen kanssa kotona. Ei hitsi, olisin voinut jäädä sinne jo tänään. Miten minä nyt maltan odottaa ensi viikkoon, apua!!
Nyt kotiin päästessäni ryhdyin vain miettimään, että miltäköhän olen näyttänyt siellä töissä käydessäni. Minä kun tosi tosi innoissani saatan näyttää vähän... noh, kajahtaneelta.
Toivottavasti en kuitenkaan tältä...
Tai tältä...
Pliis, ei ainakaan tältä...
Hieho hourulasta päivää! Saako teille tulla töihin? Oon tosi innoissani.