Saatiin maanantaina avaimet ja nyt ollaan kaksi päivää viety laatikoita ja irtotavaraa uudelle asunnolle. Tänään myös näädät muuttivat uuteen lukaaliin ja leikkikehässä eläminen sai riittää. Voin huokaista helpotuksesta. Näätien hyvinvointi aiheuttaa minulle syyllistymisen tunteita ja välillä myös riittämättömyyttä vaikka muuten en juurikaan koe vastaavia tunteita muilla elämän osa-alueilla . Immu poikkesi myös eläinlääkärissä ja on nyt antibioottikuurilla. Toivon kovasti, että emme joudu leikkaukseen, koska pelkään eniten Justuksen kohtalon osuvan myös tällä kertaa kohdalle.
Kämppä näyttää ihan pyörremyrskyn jäljiltä. Paljon saimme jo vietyä tavaroita, mutta paljon on vielä viemättäkin. Lauantaina tapahtuu sitten se varsinainen iso muutto, johon olemme kutsuneet apuvoimia. Tarkoitus vuokrata paku (laitoin tänään varauspyyntöä, katsotaan vastaavatko huomenna) päiväksi. En ole kerinnyt ihan niin suurta inventaariota tehdä tavaroista mitä olisin tahtonut, mutta toisaalta voihan sen tehdä myös tavaroita purkaessakin, kun aikaa on vähän enemmän. Nyt on töiden jälkeen nähnyt vauvaakin vain vilaukselta, ennen kuin hän on mennyt nukkumaan, kun olemme vieneet S:n kanssa tavaroita uudelle asunnolle ahkerasti. Ystävämme ovat olleet suurena apuna E:n vahtimisessa näinä iltoina, joten suuri kiitos teille! Muuten olisikin ollut vähän hitaampaa ja toinen ei välttämättä olisi tykännyt olla huomiotta useampaa tuntia. Matkaa ei onneksi ole ihan hirveän paljoa uudelle asunnolle, mutta kyllä tuohon on aikaa kulunut siitä huolimatta. Onneksi E ei ole ollut moksiskaan hoitotädeistä! Yhtään ei ollut itkenyt ikäväänsä! Löydettiin siis ehkä luottolapsenvahdit (sori kaverit, näin se nakki napsahtaa kun jokin huomataan toimivaksi ratkaisuksi!)!
Olemme jo innoissamme suunnitelleet sohvan ja kirjahyllyjen paikkoja! Ihanan isolta uusi asunto tuntuu (ainakin nyt ilman mitään tavaroita...) verrattuna tähän nykyiseen. Ei enää montaa yötä!!!! Whiiiii!