No niin. Joku jo jossain vaiheessa arvuutteli, että eräästä kynttilälyhdystä tulee oikea blogi-hitti ja sitä se on kyllä jo ollutkin. Juu, ja nyt se on meilläkin, Tom Dixonin Etch. Olen sitä n. vuoden (!) katsellut blogeissa ja lehdissä, ensin en niin innostunut, mutta innostus kyllä kasvoi kuin nälkä. Täällä Vaasassa näitä ei myydä, joten en ollut päässyt tunnustelemaan. Mutta pistin tilaten ja päädyin metallinväriseen sen messinkisen sijaan. Ja voi että se on kaunis! Melkein herkisti. En yhtään ihmettele, että tuo on ollut esillä joka paikassa.
Ja tiedän. Ennen vuodenvaihdetta kirjoitin täällä yltäkylläisyydestä ja siitä miten olla onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on. Jaa jaa... (olen vain ihminen...) Tällä kaunokaisella elän kauan, pitkät härkäviikot. Käyn vain töissä ja puuhailen kotona. Olen täysin tyytyväinen pitkäksi aikaa.
Ja. Liityin alkuviikosta johonkin tavara päivässä pois -fb-sivustoon. Kun tontut ym. oli pistetty pois, halusin vain tilaa, tilaa, tilaa ympärille. Otin kirppispöydän ja vein 4 säkillistä vaatteita ja tavaraa. Niitä ei jää ikävä. Sekin on aivan oma lajinsa, hinnoittelu. Ajattelin niin, että siitä mitä itse maksaisin, otan pari euroa pois (hinnasta riippuen), koska niihin tavaroihin on joihinkin kuitenkin joku tunneside, jota mahdollisella ostajalla ei ole. Ja mieluummin myydä vähän halvemmalla kuin rahdata taas kotiin niitä myymättömiä juttuja.
No nyt mulla on siis tuo Etch ja ne säkit viety pois, hyvä tasapaino, feng shui ja ja ties vaikka mitä vielä. Nyt pitää vain olla tarkkana, etten kiertele siellä kirppiksellä muiden pöytiä katselemassa.
Kyllä voi yks kynttilälyhty tehdä ihmisen onnelliseksi. :=) Nyt 7-v.synttärikemuihin, jottei totuus unohtuisi :=) Elämä, lapset, ystävät ja herkut.
xx