Ensimmäinen kesä omassa rivaripihassa tuntuu kutkuttavalta. Kaikki tänne heti! Haluan yrttejä, perunaa, porkkanaa ja raparperia. Haluan kauniita kukkia taivaallisessa väriloistossa!
Arkkitehtien suunnittelema, vuonna 1975 valmistunut neljän asunnon rivitalo on saanut osakseen myös keskivertoa suuremmat takapihat. Ihana juttu etenkin näin kesällä! Varjopuolena on pihan varjottomuus -aurinko paistaa aamusta pitkälle iltapäivään kuumana kuin mikä! Etupiha on puolestaan täysin varjossa. Vain iltakymmenen aikoihin pari auringonsädettä yltää etupihan plantaasiin, jossa majailee tällä hetkellä muutama ahkeraliisa, basilikapuska ja nippu sitruunamelissaa. Verenpisara on ainakin toistaiseksi viihtynyt piilossa valolta.
Hain etu- ja takapihalle kukkia toistensa perään ja huomasin, että suunnitelmat kannattaa jättää sikseen. Ensimmäinen (ellei jopa toinenkin) kesä kannattaa käyttää fiilistelyyn ja tarkkailuun. Mitkä kasvit ja kukat viihtyvät juuri minun pihallani? Miten saan pihan toimimaan siten, että kukkivia kasveja riittää koko kesäksi, eikä vain kesäkuuksi? Kannattaako puolet pihasta valjastaa perunoille, jos en kuitenkaan jaksa niitä kerätä?
Tällä hetkellä takapihaltamme löytyy mm. sinivuokko, kevätvuohenjuuri, vuorikaunokki, pilkkuasteri ja palava rakkaus. Kukkamaata varjostaa kivasti tuo kauniisti kukkiva jasmin. Toivottavasti naapuri pitää sen pihallaan aina, jotta saisimme kauniita oksia pihamme puolelle jatkossakin! Ruukkuihin laitoin yrtti-iisoja, särkyneen sydämen, jalokärhön sekä kevätvihmaa kera muratin. Pelargoniat näyttävät myös viihtyvän hyvin paahteisella pihallamme.
Nautin takapihastamme etenkin pienen sateen jälkeen. Mikä tuoksu, mikä vihreys. Mikä rauha.