Mä oon yleensä sitä mieltä, että aina kun on syytä juhlaan, juhlitaan. Ja kun juhlitaan, juhlitaan kunnolla. Eli aina sentään jotain erityistä pitää olla. Oon jo huomannut, ettei mun suunnitelmat ja toteutus kuitenkaan oikeestaan koskaan kohtaa. Suunnitelmissa kaikki on täydellistä! Kaikki ruuat on kohdillaan, koristelut on sievät ja tyylikkäät, koti on viimesen päälle ja minä ite tietysti hehkun upeena täydellisissä vaatteissa, tukassa ja meikissä. Ja luonnollisesti kaikki on ajoissa valmiina. Usein pidän näitä siis ihan realistisina suunnitelmina, hehe. Käytännössä taas... hosun viimeseen asti jotain, tarjoilut ei näytä ihan siltä miltä kokkikirjoissa, kukat on unohtunu ostaa, kotona on siivottu suunnilleen ja jossain vaiheessa iltaa käyn vaivihkaa lakkaamassa kynnet. Eikä se haittaa! Suunnittelu on kivaa suunnittelun takia, ei siks että kaikki pitäis toteuttaa. Ja vaikka suunnitelmat on kiiltokuvatäydelliset, tiedän, ettei juhlien hauskuutta ja onnistumista oikeesti mitata sillä, kuinka tasanen kuorrutus kakussa on ja otanko mä vieraat vastaan tukka kiharalla vai ponnarilla.
Mutta nyt, omana synttäripäivänä mä en huomannut ees suunnitella. Odotan niin viikonloppua ja ja edellispäivälle ajateltu ravintolakäyntikin peruuntu, että itse päivä meinas lipua ohi. Päivä oli täynnänsä huonekalujen kokoomista, kodin raivausta ja perinteistä satukirjojen lukemista, että siinähän se meni. Ja kun lampsin tekeen ruokaostoksia prismaan siinä vaiheessa, kun kuuluttivat palvelevansa asiakkaita enää viidentoista minuutin ajan, tuli ahaa-elämys! Miten me juhlitaan mun synttäreitä? Tänään? Nopee suunnitelma oli siinä vaiheessa se täydellisin.
Keksiä, rypäleitä, minijuustomix, valmiskakku suklaalla ja pähkinöillä
ja vuodenvaihteesta kaappiin jäänyt minipullo halpaa kuoharia.
Hyvää ja juhlavaa oli.