Tunnelma talossa on yllä olevan kaltainen. Koirat ovat todella hämmentyneitä ympäriinsä hirveällä vauhdilla konttaavasta ja kovaa meteliä pitävästä vauvasta. V ei itke juuri koskaan, mutta kaikkea muuta meteliä siitä sitten lähteekin. Se nauraa, huutaa, kirkuu, laulaa (?) ja tietenkin puhuu omaa kummallista kieltään. Koiria arveluttaa, kuten kuvasta voi havaita. Polkka haastaa vauvaa leikkimään ja saattaa joskus harvoin murista, jos V ilmestyy sohimaan sitä koirasohvan reunalle. Koira ei selvästikään tajua, että vauva on ihminen. Tai niin minä asian tulkitsen. Ei tarvitse edes sanoa, että tämä aiheuttaa melkoista vahtimista. Koska koirat ovat kuitenkin vain eläimiä (eivät kasvapäällysteisiä lapsia, kuten monet tuntuvat nykyisin olettavan), en luota yhteenkään niistä sataprosenttisesti. Vanhimpaan mäykkyyn ehkä yhdeksänkymmentäprosenttisesti ja se on talouden ennätys.
V on keksinyt tällä viikolla voivansa kontata joku esine kädessä. Esine ei tietenkään ole mitään omasta lelukorista, vaan aina jotakin koirille kuuluvaa. Yleensä vauva aloittaa päivänsä irrottamalla ruokakupit telineestä ja rummuttamalla niitä. Nykyisin se konttaa ruokakuppi kädessä. Näky on vähän huvittava. Tällä viikolla meillä oli ystäviä kylässä ja vauva konttasi paikalle ruokakuppi kädessä. Että onkohan sillä raukalla nälkä.
Lapsi myös pyörittää koirien aktivointipalloa ja tavallista palloa ja vinguttaa röhkivää lateksiporsasta. Joku meillä vieraisilla käynyt kysyikin vähän hämmentyneenä, että eikö tuo ole koirien lelu. Mutta loppujen lopuksi koiran ja vauvan leluissa on aika pieni ero. Mietitäänpä vaikka niin trendikästä Sohvi-kirahvia, jota voisi myydä myös eläinkaupassa.
Niin, että onko se sitten koirilta niin paha virhearvio pitää koiranlelu kädessä konttaavaa otusta koirana? Ehkä ne hoksaavat uuden tulokkaan ihmiseksi siinä vaiheessa, kun se nousee (taka)jaloilleen?
