Siinä se makaa, keskellä minun olohuoneeni lattiaa. Säädytön pyykkivuori. Mutta voi, kun se olisikin tuo pyykkivuori, sillä on vielä ihan asiallista asettaa pyykit lattialle, ennen kuin heitän ne pesukoneeseen. Mutta mites nuo kuusi muuta vaatevuorta makuuhuoneessani? Tai siis toisin sanotusti koko lattian peittävä vaatekerrostuma. Entä tuo purkamaton matkalaukku? Sohvan alus, joka on imuroituviimeksi herra ties koska. Tai tiskaamattomat tiskit.
Olen aina rakastanut asioiden järjetelemistä. Olen suoranainen superorganisoija. Kun pikkutyttönä menin lähikauppaan, järjestelin kaikki myynnissä olleet postikortit oikeaan järjestykseen. Rakastan siivota laatikoita ja vaikka asetella kaikki kenkäni kauniisti kaappiin. Mutta en rakasta järjestellä suuria kokonaisuuksia. Teen aina siivouksen pienissä osissa ja, kun toinen osa on siivottu, on toinen jo sekaisin. Niinpä valmista ei tule ikinä. Jossain vaiheessa ajattelin, että olen huono nainen, huono kodinhengetär ja huono emäntä, koska vihaan siivoamista. Olen tasa-arvoisuuden kannattaja, mutta niin romanttinen höpsö, että näen naisen pyyhkimässä pölyjä ja miehen vaihtamassa autonrenkaita. Ja hyvä niin, koska olen niin heikko, ettn oikein jaksa edes nostella autonrenkaita.
Toisaalta olen myös nainen, joka virkkaa isoäidinneliöitä katsoessaan televisiota. Joka kokkaa ruokaa pakkaseen. Leipoo sämpylöitä. Rakastaa emännöidä juhlia. Tekee villasukkia juoululahjaksi ja omistaa saumurin.
Ehkä minusta, sittenkin vielä jonain päivänä tulee ihan ok kodinhegetär.