Viime kesänä kirjoittelin puutalohuumassani ihanista (ja ränsistyneistä) taloista, joita käytiin miehen kanssa katselemassa. Omenapuut, sormipaneelilla vuoratut kuistit, alkuperäiskunnossa olevat keittiöt ja somat kamiinat silmissä kiiluen laukattiin näytöissä ja laskettiin rahoja. Välittäjien "aika huonossa kunnossa", "kosteutta kellarissa" ja "salaojitus tehtävä ensimmäisenä" -tyyppiset kommentit ei merkinneet mitään, kun näin vaan itseni puutarhassa tarjoilemassa mehua viehättävistä eripariastioista. Kun nykyinen rivariasuntomme ei sitten välittäjän puheista huolimatta mennytkään sekunissa kaupaksi, tuli puutaloasiaan otettua väkisin hiukan etäisyyttä ja se etäisyys osoittautui kullankalliiksi.
Alkuvuodesta olisikin siis edessä muutto takaisin Tampereen keskustaan, kerrostaloon. Voi miten monta kertaa jompikumpi on huokaissut helpotuksesta, että ensi keväänä saakin keskittyä vain kahden pienen lapsen hoitamiseen, eikä sitä tarvitse tehdä keskellä valtavaa märkätilaremonttia. Tai en miehen työmatkan aikana ole saarrettuna valtavien lumikinosten alle, kun en väsymykseltäni jaksa tehdä lumitöitä. Tai yhtäkkiä ei tule yllättäviä tonnien kustannuksia, kun lämminvesivaraaja hajoaa. On vain vuokranmaksupäivä ja uunin hajotessa voi asian ulkoistaa vuokranantajalle.
Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, olen viettänyt unettomia öitä miettien tulevan kodin sisustusta. Se on ehkä hiukan hupsua, varsinkin kun ei vielä tiedetä että mihin ylipäänsä muutetaan, eikä oikeastaan olisi kauheasti rahaa mitään isoa hankkiakaan. Syytän kaikesta kuitenkin tätä Suomen kaunein koti -sarjassa esiteltyä kotia, jonkä nähdessäni sydämessä läikähti ihan eri tavalla, kuin niissä valkoisissa, maalaisromanttisissa sisustuslehtikopioissa.
Olen jotenkin ihan sairaan viehättynyt siitä ajatuksesta, ettei mun koti näyttäisikään Ikean kataloogista napatulta, vaan että tällä kertaa ihan oikeasti panostaisin huonekalujen hankintaan. Jossain toisessa yhteydessä jo mainitsinkin olevani kärsivällisyyskyvyltäni noin 3-vuotiaan tasolla, enkä siis tähän mennessä ole jaksanut odottaa päivääkään sitä, että kaikki huonekalut olisi paikoillaan. Helpoin tapa on siis ollut hankkia tarvittavat tavarat Ikeasta sen sijaan, että olisi ihan oikeasti hetkeksi pysähtynyt, miettinyt mitä todella tarvitsee ja lähestynyt asiaa vähän persoonallisemmin kuin Bestå-tv-tason kautta. (Ja ennen kuin joku nyt heiluttelee jotain ai-teillä-ei-miehellä-ole-sananvaltaa-onpa-stereotyyppista-korttia, niin kyllä, miehellä on sananvaltaa, mutta meillä se nyt vaan olen minä, joka olen enemmän kiinnostunut verhoista ja tv-tason väristä ja siksi onkin yhteisesti sovittu, että helpointa kun minä annan vaihtoehdot, joihin mies sitten saa sanoa oman mielipiteensä.)
Asiaa ei helpota lainkaan se, että törmäsin eilen vuokra-asuntoon, joka A) sijaitsee vauvakollegan perheen yläkerrassa ja B) jossa on aivan sairaan kauniit sinapinkeltaiset, alkuperäiset kaapistot keittiössä ja toisessa makkarissa! Siis ensinnäkin, kaunis, sympaattisen retro keittiö, jossa mun peltipurkit ja Marimekon astiat olis hiukan enemmän kotonaan kuin tässä nykyisessä korkeakiiltokeittiössä. Ja toisekseen naapuri, johon voisi ihan aina livahtaa iltaviinille kun alkaa ahdistaa. Hekumoin jo ajatuksella, että sitten vuoden päästä kun Hilda lauantaiaamuisin napisee eioomitääntekemistä voisi Hildan ja kollegan aina vuoroviikonlopuin istuttaa toisen luo yhteen syömään karkkipäivän karkit ja katsomaan piirrettyjä ja saisi ihanan leppoisan aamupäivän vain itselleen. Tiedän, tiedän, ettei pitäisi innostua, varsinkaan kun ei olla vielä tehty edes uutta sopimusta tän meidän asunnon myymisestä, mutta eikö nyt voida olla yhtä mieltä siitä, että edellämainitut seikat olisi täydellisen hyvä syy maksaa vaikka hetken aikaa vuokraa ja asuntolainaa päällekäin?
Kuvat: Suomen kaunein koti
En vaan pysty hillitsemään itseäni. Lastenhuone! Oma makuuhuone! Hyvä syy hankkia uudet tekstiilit! Kauppahalli kivenheiton päässä! Spontaanit treffit ystävien kanssa! Mulla on siis muuttokuume. Ja aivan järjettömän vakava sellainen.
PS. Vakavasti puhuen, jos tiedätte jonkun, joka etsii rivitalokaksiota Tampereen seudulta, niin laittakaa viestiä. Meillä tulee siis uudelleen myyntiin 62 neliöinen kaksio Pirkkalassa, jossa avokeittiö, sauna ja tosi kiva piha. Kerron lisätietoja ja laitan kuvia pyydettäessä!