Ajelimme eilen Porvooseen ystäviemme luokse kyläilemään. Kahvipöydässä Pirjo huomasi, että vauvasta voi monien ilojen lisäksi, saada myös hyvän suojakilven.
Näin välttelet valokuvaajaa:
Nosta vauva ylös ja piilota kasvosi hänen taakseen.
Ööö, huomioi kuitenkin, että vauvan hartiat eivät ole kovinkaan leveät, joten koita pitää pääsi suorassa, tai käy näin.
Huomioitava seikka on myös se, että vaikka vauvan pää on suhteellisen suuri hänen vartaloonsa nähden, on se kuitenkin todennäköisesti pienempi kuin sinun pääsi. Katso myös tyttösen ilme... (Pahoitteluni heilahtaneista kuvista, oli aika liikkuvaiset kohteet)
Pikkuisen pitää Pirren vielä harjoitella tuota suojakilven käyttöä, tai sitten luovuttaa ihan suosiolla sitkeän kuvaajan edessä.
Miikan mielestä koko touhu oli... Taas noiden hömelöiden ihme kohellusta.
Pirjolla ja Miikalla on aivan mielettömän ihana koira, Riko. Riko osaa vaikka mitä juttuja. Hän esimerkiksi hakee koneesta pyykit yksi kerrallaan, ja vie ne pirjolle narulle ripustettavaksi.
Tässä Riko tutustuu Saanaan.
Pirjo laittoi Rikon ruokanapin sohvalle, aina lähemmäksi ja lähemmäksi Saanaa. Nyt ollaan jo todella lähellä. Riko odottaa lupaa herkkupalan nappaamiseen. Saana ihmettelee.
Nappula syöty. Menikö hyvin? Saanko lisää?
Tyttöstä naurattaa.
Huomaa Saanan kädessä oleva pöllö. Pirjo ja Miika antoivat tyttöselle tuollaisen hauskan pöllön, joka pomppii vieterin päässä. Joku on senkin omin kätösin tehnyt. Osaisinpa minäkin ommella. Tai ehkä minä osaisinkin, mutta kun ei mulla riitä kärsivällisyys. Aina kohellan jotakin ihan ihmeellistä, kuten esimerkiksi ompelen opiskelijakortin kiinni housun lahkeeseen...
Olipa taas niin mukava kyläilypäivä. Tänään ollaan Saanan kanssa oltu kaupungilla ja seuranamme oli ihana ystäväni Pauliina. Illalla ajeltiin toisen ystäväpariskunnan luokse kyläilemään. Kyllä sitä on kuulkaa ihminen rikas, kun ympärillä on niin paljon rakkaita, ihania ystäviä. Miten paljon köyhempää elämä olisikaan ilman teitä. Kiitos kaikille, että olette rikastuttamassa elämäämme.