Kyllähän minä tiesin, että joskus se päivä tulee. Asunto maan tasalla, on piha, on pientä metsikköä. Vielä jonain päivänä pihaan eksyy joku kutsumaton vieras. Koska en varsinaisesti oo pienten vipeltävien elikoiden ystävä (vaan pirun säikky), oon pyrkinyt henkisesti varautuun siihen, että nään pihalla hiiren.
Hyvä. Hiiri. Pieni viaton hiiri, joka vaan sipsuttaa pihassa ja on vaaraton. Kyllä mä kestän.
Tänään, nihkeän hiostavana päivänä leivoskelin sämpylöitä nihkeän hiostavan uunin ääressä. Takaovesta sentään kävi leppee ilmavirta. Sivusilmässä vilahti jotain multakasan yli seinän vierelle, kulkipa kai joku lintu hassusti. Vilkaisin ulos. Ei ollut lintu. Ei ollut hiirikään, ei. Oli rotta! Ei voi olla totta! HEH HEH. Ovi kiinni pam. Ikkuna kiinni pam. Hätääntynyt tekstari napsnaps. Hiippailu ikkunalle, iiiiiik. Siellä se kyhjötti puoliks varaston alla, nuuhki ilmaa. Karaisin itteeni ja tuijottelin sitä hetken. Ehkä mä selviän. Hetken päästä palasin ikkunalle... rotta seiso varaston vieressä takajaloillaan jätesäkkiä vasten (joka sisälsi voikukanlehtiä ja muuta silppua, ei ruuanjätettä tai muuta roskaa) ja minätyttö pomppasin metrin ilmaan. Vaati taas aika pitkän pätkän rauhottua. Ja kun olin jälleen tyyni, erehdyin taas katsoon pihalle. Hitaasti kurkkasin oven ikkunasta, aivot reagoi että jyrsijä istu suoraan siinä oven edessä ja taas meikää vietiin. Loikin eteiseen pelästyksestä hihkuen, sitten piti palata olohuoneeseen ja istahtaa sohvalle kun huimas niin pahasti. Eläin juoksi seinustaa ihan muina rottina ja hävis pensaikkoon. Mun selkäpiissä värisee vieläkin.
Nyt en saa rauhaa. Sipsutan sisälläkin, pelästyn jokaista varjoo ja lattialla olevaa myttyä. Postilaatikolle lähtiessä koputtelin etuoveekin pitkään ennen kun uskalsin ulos. Takapihalle en taatusti mee hetkeen. Oon vainoharhanen viemäreiden ja roskiskaapin kanssa. Kuuntelen rapinaa, hätkähdin ikkunan takana surisevaa ampiaista. Hyvinpä karaisin. Googlasin, ja luomet täristen katselin ja vertailin hiiriä, rottia ja ties mitä myyriä. Olin arvioinut piharotan pituudeks viitisentoista senttiä, hiiret loppuu kahteentoista. Voieivoiei onsese. Ei kai se voi päästä sisälle? Kai sen saa hävitettyä? Mitä mää teeeeeeeen.