Tänä(kin) jouluna Villasukka oli töissä. Minä seurustelin uuden sohvamme uumenissa hyvän kirjan (Ruusun aika, muistatko sarjan?) ja marmeladimakeisten kanssa. Ulkona oli valkoista siihen saakka, että vesisade lakaisi harmaudelle tilaa.
Tänä(kin) jouluna ihmettelin, miksi tätä juhlaa oikein vietetään. Uskonnollisena pyhäpäivänä rakastan joulua, muuten en. Rauhaa, rakkautta ja kaikenlaista päänsilitystä kun voi harrastaa vuoden ympäri. On äitienpäivät, isänpäivät, ystävänpäivät ja sen sellaiset. Kauppa tietysti pitää nykysysteemistä, maapallo luonnonvaroineen vähemmän.
Tänä(kin) jouluna päätimme, ettemme aherra yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Haimme aatonaattona sushit jääkaappiin seuraavaa päivää odottamaan. Villasukka harhautui iltaretkillään kuitenkin paikalliseen markettiin ja palasi sieltä kahden herkkukassin kanssa.
Tänä(kin) jouluna jokivarren teillä oli hiljaisempaa kuin vuoden muina päivinä. Vastaan tuli kaksi avantouimaria ja joukko sorsia. Eivätkö ne tosiaan lähde minnekään talven ajaksi?
Se olennainen: Tänä(kin) jouluna lahjaksi tuli pullo viskiä ja monenmoista vähemmän tarpeellista. Aineettomat lahjat ilahduttivat: minä pääsen yrttinyyttihierontaan ja Villasukka rumputunneille. Pitäisiköhän varata joulukuuselta pian vapautuva paikka sähkörummuille?
-Korkokenkä