Jouluterveiset!
Toivottavasti pyhänne ovat sujuneet hyvin. Täällä on vietetty joulua modäärnisti kaveriporukalla, mutta siitä huolimatta onnistuttu hankkimaan kyllä ihan perinteistäkin perinteisempi kinkku- ja laatikkoähky.
Joulurauha julistettiin, glögit nautittiin (joulu Turussa on paras - täällä jouluaattokin on vähän sosiaalisempi tapahtuma kuin muualla Suomessa, jossa kaikki vain nyhjäävät kotona. Ja juu, tiedän, että monille se kotona nyhjääminen on koko joulun idea. Mutta onneksi meitä muita varten on konsepti nimeltä joulurauhan julistus sekä toinen konsepti nimeltä joulurauhan julistuksen jälkeen mennään Tintåån.)
Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni ortodoksisessa joulujumalanpalveluksessa, joka oli tosi hieno kokemus. Siinäpä ripaus eksotiikkaa ihan omassa kotikaupungissa.
Kiskottiin Christmas crackereita. Violetti kreppikruununi kastui ja repesi sateessa, mutta hetken tunsin olevani kuninkaallinen. Sillä samppanjalla saattoi olla osuutta asiaan.
Crackerin vitsiosio kysyi "what is a minimum?" Vastaus: "a very small mother". Voi britit. Ihmisiä minun makuuni.
Kuusi numero kaksi tässä kauniisti loistaa. Kuusi numero yksi joutui jo kaatopaikalle, koska se tiputti kaikki neulaset ennen aattoa.
Kuusen alla pari pakettia sukulaisilta, muuten lahjakas sakkimme vietti lahjatonta joulua. Seurueemme päätti tänä vuonna skipata lahjat kokonaan ja sen sijaan keräsimme kolehdin törkeän kalliiseen samppanjapulloon, jonka korkkasimme yhteistuumin.
Oiva ratkaisu - nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi, muutamaa turhaa tavaraa köyhempi.
Jouluaatto oli kiva. Mutta joulu oli tänäkin vuonna ihan liian pitkä. Kiipeilen täällä jo seinille, kaipaan raikasta ruokaa ja ihmisvilinää.
Hyvää tapsanpäivää kaikille!