Tänään aamu alkoi raikkaalla tunnetuuletuksella, kun miespuolisen tulevan asukkaan kanssa kävimme läpi odotuksiamme kodin kunnostuksesta. Lyhyen mutta töyssyisehkön automatkan aikana kävi selväksi, että päätöksemme hankkia remonttiin jo alkuvaiheessa ammattiapua oli täysin oikea sekä remontin että perherauhan toteutumisen kannalta. Edes tästä Suurten Linjojen Mies ja Pienten Nyanssin Nainen olivat samaa mieltä remonttikohteen ulko-ovelle saavuttuaan.
Aamuhämärissä tutkimme sisustusarkkitehdin kanssa ruttuista pohjapiirrosta, arvioimme lattiaa, erinäisiä toiveita ja mahdollisuuksia. Reilun tunnin tuumailujen jälkeen olimme jo paljon viisaampia. Työtä tulee olemaan. Tarvitaan lupia, hakemuksia ja ilmoituksia; purkamista, rakentamista ja suunnittelua; monen eri alan ammattilaisia. Arkkitehti näki kuitenkin asunnossa saman hyvän kuin mekin: paljon ikkunoita, kaupunkinäkymää, pohjassa varaa monenlaiseen. Alkuperäiset ovet nähtyään hän ilmoitti ykskantaan: "Ovet jäävät." Sitä mieltä mekin olimme alusta asti. Kun yli 80-vuotiaat ovet ovat tänne asti toimineet moitteettomasti, niin ainakaan me emme ole ne, jotka lukevat niille madonluvut. Ovet ovat kauniit ja hyvät. 1930-luvun ikkunat, joista olen ollut hiukan huolissani, saivat myös varauksettomasti puhtaat paperit. Iso helpotuksen huokaus!
Arkkitehdin käynti antoi muutenkin ihmeesti luottamusta siihen, että kaikki tulee lopulta menemään hyvin. Asunto oli aamuvalossa ystävällisempi kuin ennen, ja ensimmäistä kertaa siinä oli jo vähän oman kodin tuntua.
Päivän asuntoasiat eivät loppuneet vielä aamun suunnittelupalaveriin. Vasta tänään oli nimittäin varsinainen kaupantekopäivä. Joulun lähestyminen pitkine pyhineen pisti vipinää toimiin, jotta pääsisimme mahdollisimman pian vuoden vaihduttua varsinaisen remontin kimppuun. Myyjäpuoli on ollut tosi ystävällinen päästäessään meidän jo mellastamaan kuin omassamme, vaikka kauppa ei ole vielä ollut edes virallinen.
Mutta nyt se on! Pientä säädöntarvetta ilmeni karvan verran ennen sovittua kaupantekoaikaa kun muistin, että varainsiirtoverokin olisi pitänyt maksaa ja ottaa kuitti mukaan. Kultainen pankkihenkilöni hoiti onneksi asian lennossa puhelinsoitolla, ja kaikki tarvittava oli hoidossa oikealla kellonlyömällä. Nimet saatettiin kauppakirjoihin molemminpuolisen tyytyväisyyden vallitessa.
Saimme avaimet ihanan sydämelliseltä laajan suvun edustajalta, jonka perheestä on niillä parketeilla astellut useampi sukupolvi. Oli kiva kuulla tarinoita asunnon edellisistä omistajista, joita onkin tähän mennessä ennen meitä merkitty osakekirjaan vain kahdesti. Siinä kodissa on siis viihdytty pitkään. Jos seiniin voi tarttua hyvää karmaa niiden sisällä eletyistä vuosista, niin kuulemamme perusteella sitä tulevasta kodistamme ei ainakaan puutu.
Seuraava tärkeä päivä on perjantai, kun toiveissa on saada ensimmäiset arkkitehdin luonnokset ihmeteltäväksi. Peukut sille, että toive toteutuu!