Pidän itseäni kohtuullisen vihreänä ja ekologisesti ajattelevana henkilönä - osittain tästä syystä ja osittain talousvaikutteista johtuen päädyin tänään hankkimaan itselleni matkakortin linja-autoon.
Muutama viikko sitten linja-autopysäkiltä kotiin kävellessäni oli melko pimeää..
Vuoden loppuun pääsen kivasti, kätevästi, järkevästi ja suht koht edullisesti kulkemaan kimppakyydillä töihin ja takaisin, mutta vuoden vaihtuessa vaihtuu myös työmatkakulkuneuvo. Työmatkavaihtoehtoja yksin kulkevalle olen pähkäillyt kuluvan kuun aikana paljon. Helpoista helpoin oma auto viivattiin vaihtoehdoista pois ensimmäisenä - kallis, epäekologinen, parkkipaikan löytämisen hankaluus Helsingissä, ei kahta autoa yhteen talouteen jne. Auto ja juna -yhdistelmä voisi olla aika kiva, paitsi että ei kahta autoa yhteen talouteen ja (vanhan) auton jättäminen asemalle pakkaseen talvella arvelluttaa.. hinta-nopeussuhde olisi kyllä melkoisen houkutteleva. Ja sitten olisi tämä bussi kotiovelle vaihtoehto - siis kotiovelta parin kilometrin päähän vaihtoehto. Julkisen kulkuvälineen positiivisiksi puoliksi laskin positiivisella mielenlaadullani heti ensimmäisenä jokatyöpäiväisen yhteensä noin neljän kilometrin reippailun - päivän ilmainen kuntoilu, vau! Tänä aamuna klo 05:30 täysikuun valossa tuulessa ja tuiskussa olin edelleen yhtä positiivisesti samaa mieltä.
Linja-autossa voisi aamuisin myös nukkua sen vajaan tunnin pysäkiltä Helsinkiin. Paitsi ettei voisi, harhaluuloista suurin. Klo 05:40 lähtevässä linja-autossa monellakin matkustajalla tuntui olevan tarve jakaa omia kokemuksiaan muun muassa lastenlastensa uimakouluista, äideistä sekä omista vaihdevuosistaan. Kokemuksia jaettiin kanssamatkustajien kanssa rupatellen kuin myös puhelimitse (painotan kellonaikaa 05:40, eikä edes englantilaisittain pm.). Positiivista aamun julkisessa kulkuvälineessä oli matkan sujuvuus eli aikataulussa hyvin pysyminen sekä matkustajien melko suuri määrä. Unettomasta aamumatkustamisesta huolimatta päädyin lopputulokseen, jonka perusteella sarjalippu kyseiselle matkalle olisi järkevin vaihtoehto alkavaa vuotta ajatellen. Ja sellaisessa kuussa, jossa työaika vietetään melko säännöllisesti toimistolla, voisi jopa vielä sarjalippua edullisempi kuukausilippu olla se oikea. Iltapäivällä olisi kuitenkin hyvä aika hankkia ensin matkakorttiin sarja matkoja.
Kimppakyyteilyn yksi ehdottomasti positiivisimmista jutuista on ollut työajassa pysyminen. Kun työ on mielenkiintoinen eikä lopu tekemällä kesken, on pieni rajoittava tekijä (tarkkaan aikaan lähtevä kyyti) ollut paikallaan. Siispä tänään ajattelin aloittaa uuden rytmin ja päätin, että klo 15:45 lähtevä linja-auto olisi jatkossa rajani työpäivälle (huomioidaan tässä siellä lukijapuolella, että normaalisti aloitan työpäiväni klo 07 ja 07:45 välimaastossa, joskus aiemminkin..). Matkakortti kourassani marssin tiskille lataamaan 44 kappaletta edullisempia työmatkoja - 243 euroa, kiitos. Pieni mieleni pyöristi jo summan melkein 300 euroksi, järkeni tipautti noin summan 250 euroon. Reilu 11 euroa päivässä ja päälle Helsingin sisäinen lippu kahteen suuntaan. Hui hai joukkoliikenteen edullisuus. Muistinpa juuri, miksi tämä samainen matkakorttilataus oli viime vuonna joululahjalistani ykkösenä, saattoipa olla ainutkin.. (Ai niin, työmatkani on aika tasan 36 kilometriä eli matkan hinnaksi tulee noin 30 senttiä/kilometriltä.)
Mutta takaisin positiiviselle puolelle - myös kotimatkalla linja-autossa voi nukkua. Ja siihen se positiivisuus sitten loppuikin. Klo 15:45 lähtevä kulkuväline mateli Helsingin Kampista Mäkelänkadulle 25 minuuttia (kävellen.. autolla olisin jo melkein perillä..). Matkan puolivälin paikkeilla muita matkustajia oli kyydissä enää pari kolme, muutama pysäkki ennen omaani olin jo ainut matkustaja - oman auton käyttö olisi ekologisempaakin. 243 euron matkakortti poltteli taskussa ja minua harmitti. Linja-auto oli pysäkilläni reilu 20 minuuttia myöhässä, olin torkkunut yli tunnin. Työpaikalta olin lähtenyt melkein puoltatoistatuntia aiemmin ja olin edelleen sen kahden kilometrin päässä kotoa. Kirsikkana kakun päällä kello viiden ruuhka sillä isolla tiellä, jonka varrelle linja-auto pysähtyy, ei päästänyt minua ylittämään tietä. Liekö ylitysongelma johtunut siitä, että muutamia viikkoja aiemmin rakas kotikuntani päätti poistaa pysäkin kohdalta kaksi suojatietä syystä, että vanhempi rouvashenkilö jäi paikassa suojatiellä auton alle ja menehtyi - ylityspaikka todettiin vaaralliseksi ja linja-autopysäkkien kohdilla sijainneet suojatiet raaputettiin kokonaan pois. Turvallisuudentunne tien varressa seistessä oli sanoinkuvaamaton.
Lisäkirsikoita kakkuun tipahteli, kun pääsin isolta tieltä vihdoin ja viimein pienemmälle kotitielleni, jonka varrella ohitse hurautti bussi - bussi, jonka liikennöitsijä on eri kuin Helsinki-kotimatkabussin eikä lippuni enää loppumatkalle toiseen linjuriautoon kävisi. Täytyypä vielä mainita sekin, että myös tämä "lähibussi" ammotti tyhjyyttään huristellessaan pimeää maaseututietä.
Kävelymatka pysäkiltä kotiin oli tälläkin kertaa oikein mukava ja piristävä. Matka-aika oli liian pitkä. Linja-autossa oli liian vähän kanssamatkustajia, jos vertaa linja-auton kulutusta verrattuna henkilöautoon ja matka oli liian kallis. Kotini sijainnin olen itse valinnut eikä 36 kilometrin työmatka mielestäni ole liian pitkä (eriäviäkin mielipiteitä varmasti löytyy, mutta itse pidän tätä vielä kohtuullisena enkä matkan pituudesta valita). Joukkoliikenteen sujuvuus Helsingin (ja monien muiden suurempien kaupunkien) ulkopuolella on junattomalla alueella ongelma. Joukkoliikenne ei ole sujuvaa tai kannattavaa, vuoroja on liian vähän ja reitit kulkevat vain pääteitä, usein kaukana asutuksesta. Koska joukkoliikenne maaseudulle on kallista, myös matkaliput ovat kalliita eikä kalliilla matkalipuilla ainakaan lisämatkustajia houkutella. Joka tapauksessa myös käsitykseni joukkoliikenteen vihreydestä romuttuu matka matkalta enemmän. Kuntoni kannalta linja-automatkailu saattaa vielä olla se parempi vaihtoehto.