Lapsena kuusi oli minulle ihan ehdoton juttu joulussa, mutta jonain vuonna meidän more is more -periaatteella koristeltua kuusta tuijotellessa aloin ihmetellä että miksi ihmeessä ihminen raahaa kokonaisen puun omaan kotiinsa ja laittaa siihen palloja ja pipareita roikkumaan. En ole vieläkään päässyt tästä ajatuksesta eroon joten en ihan hyppinyt riemusta kun Paddy sanoi haluavansa meille kuusen.
Aiomme viettää jouluaaton ja -päivän kotona Helsingissä ja lähteä sukuloimaan itään vasta tapsana. Rakennamme jonkinlaisen Suomi-Irlanti-kombinaatiojoulun ja koitamme kunnioittaa molempien lemppariperinteitä. Noh, Irlannissa jouluinen koti on suomalaiseen makuun hienovaraisesti sanottuna överi (joulukoristeisiin kuuluu muun muassa ilmapallot -mitä värikkäämmät sen parempi) tai ehkä tämä koskee vain Paddyn perheen traditioita. Jokatapauksessa joulukuusi tuntuu tässä yhteydessä yhtäkkiä hyvin miellyttävältä ja neutraalilta koristeelta joten en viitsinyt vääntää asiasta sen enempää.
Irlannissa joulukuusi tuodaan tupaan kaksi viikkoa ennen joulua eikä Paddy malttanut millään odottaa torikuusten myyntiä minun toppuutteluista huolimatta joten pakkauduimme viime perjantaina autoon ja hurautimme Plantageniin. Roudattiin kolmenkympin kuusi sille raivattuun tilaan, Paddyn rakentaman vauva-aidan taakse ja voi että. Kyllähän se näyttää ja tuoksuu ihanalta. Kaikista kauneimmillaan kuusi oli mielestäni ilman kaikkia koristeita, vain tähti latvassaan.
Tämähän oli kuitenkin vain minun mielipiteeni.
Koitettiin pitää joku järki ja tyylikkyys kuusta koristellessa ja lahjat - jotka on irkkutapaan laitettu kuusen alle sitä mukaa kun niitä kerääntyy - viimeistelevät kuvan kauniisti.
Kyllä tuota kelpaa katsella vaikka välillä huomaankin hämmentyväni siitä että meidän olohuoneessa on kokonainen puu.