Poistuin viikonloppuna kotoa vähän pidemmäksi aikaa ensimmäistä kertaa V:n syntymän jälkeen. Olin pois melko tarkkaan vuorokauden. Aika lauantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään Helsingissä tuntui elämyksenä samalta, kuin viikon kaupunkiloma jossain kiinnostavassa paikassa. Jo tunnin junamatka kaikessa rauhassa lehteä lukien oli aivan todellisuuspakoa. Siihen päälle vähän ostoksia, sushia ja illanvietto siskoni ja hänen ystäviensä kanssa. Ei oikeasti olisi voinut olla mitään parempaa tähän saumaan!
Hieno ajatukseni oli hankkia muutamia joululahjoja, mutta ostin lopulta säkillisen teetä Caffista (osa menee kyllä lahjoiksi), jouluvaatteet V:lle, ihania keltaisia pyyhkeitä H&M homesta sekä pipon ja hanskat itselleni. Ei mikään mainittava lahjasaalis. Puolustaudun sillä, että olin reissussa ilman pipoa (omistan vain kamalia trikoisia juoppopipoja, kysykää vaikka siskolta!) ja kuluneet koirantalutushanskat kädessä. Hankin tyylikkäät punaiset hansikkaat ja aivan liian kalliin pipon jostain Lasipalatsin pikkukaupasta. Alina Piun pipo oli kerrassaan niin kaunis, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Puolustauduin (itselleni) sillä, että ostan nykyisin hyvin harvoin mitään itselleni ja toisekseen käytän kaikki vaatteeni aivan loppuun asti. Eihän silloin 52 euroa piposta ole paljo, eihän?
Koska maalaisen kuuluu viedä tuliaisia mennessään kaupunkiin, taiteilin koristeltuja pipareita. Osalla ilahdutin siskoani ja osalla (koirapipareilla) ystäviäni sunnuntain koiranäyttelyssä Messukeskuksessa. Vuoden tärkein koiratapahtuma, vaikka menenkin (melkein) aina ilman koiraa. Koiranäyttelyssä on parasta ilman koiraa - ei tarvitse jännittää ja voi vaan keskittyä juoruilemaan ja piknikkiin. Onneksi kaikki eivät ajattele niin, loppuisi nopeasti katsottava kesken.
Piparikuvien myötä hoksaan, että jouluun on melkein tasan viikko aikaa. Vaan eipä oikeastaan mitään stressiä, ei tässä tarvitse kuin tehdä vähän siivousta, hankkia muutama lahja ja joulukuusi ja miettiä ruokapuoli. Hyvin tässä vielä ennättää! Vähän pitää ehkä laittaa vauhtia tähän turhan leppoisaan toimintatahtiin...
P.S. 24h lomani osoitti, ettei kukaan ole korvaamaton (en edes minä). Kotona odotti iloinen vauva, joka oli nukkunut yöllä 10,5 h kertaakaan inahtamatta, lenkitetyt koirat, pestyt pyykit, koirille kokattu puuro ja minulle tehdyt katkarapuleivät. Tästä rohkaistuneena alankin jo suunnitella seuraavaa lomaani. Sillä kotiäiti jos kuka on välillä pienen lomasen tarpeessa!