Image may be NSFW.
Clik here to view.
Oho, kommentteja! En osannut tosissani ajatella, että tätä blogia voisi joku eksyä lukemaan. Kiitos. :)
Jatkoin edellisen postauksen jälkeen Hyvän mielen vaatekaapin lukemista. Ahdistus on onneksi jo väistynyt. Sen sijaan tilalle on tullut innostus! Rinna Saramäen vinkit helpommasta (vaate-)elämästä ovat onnistuneet vakuuttamaan ainakin minut. En ole edelleenkään ehtinyt lukea kirjaa edes loppuun, mutta sormet syyhyävät jo nyt päästä karsimaan vaatevarastoani, jättää jäljelle vain sen parhaat palat ja jatkossa tehdä ostoksia harvemmin ja harkiten. Innostus on levinnyt myös vaateasioiden ulkopuolelle: kaikki muukin ylimääräinen huoneiden nurkkiin jäänyt tavara on alkanut ärsyttää. Tekisi mieli tehdä suuren luokan inventaario ja kuskata turha roina sen siliän tien kirpputorille.
Harmi – kerrankin kun haluaisi siivota, työ vie mehut eikä iltaisin jaksa tai ehdi tehdä mitään asian eteen. Nyyh. Ehkä joululomalla..?
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Tältä mun vaatekaappini näyttää tällä hetkellä. Tai itse asiassa se ei ole vaatekaappi vaan vaatehuone. Asun kahden kämppäkaverin kanssa eikä mun huoneessani satu olemaan minkäänlaisia vaatekaappeja, joten kompromissina mun vaatteeni ovat saaneet paraatipaikan yhteisestä vaatehuoneesta, missä on myös muuta roinaa matkalaukuista vieraspatjoihin ja vessapaperista vanhaan telkkariin. Näky ei noin yleisesti ottaen ole mitenkään erityisen kutsuva.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Symbolisena yksityiskohtana on postikortti, jonka olen teipannut paitojen yläpuolelle seinään ja joka kuvaa muinaisen Rooman keskustaa. (Sori nyt vaan kaverit kuvanlaatu, kamerani ei valitettavasti ole ihan huippuluokkaa pimeässä joulukuisessa vaatehuoneessa.) Vaatteita kaivellessa tuntuu nimittäin joskus siltä kuin tekisi vähintäänkin arkeologisia kaivauksia. Sen verran paljon verhaa noilla hyllyillä on. Lisäksi suurin osa vaatteista hengailee kuukausikaupalla käyttämättömänä, kun taas tietyt lempparit pääsevät ulkoilemaan kerta toisensa jälkeen. Sitten huomaa puolen vuoden päästä, että oho, olikos mulla tällainenkin? Ja pian sama vaate on taas unohtunut, kun se olikin jotenkin epämukava tai muuten vaan vaikea. Ei silti raaskinut vielä vaatekeräykseenkään viedä, kun ehkä sitä kuitenkin tässä joku päivä tarvitsee...
Ei tarvitse.
Järkevää? No eipä.
Ei tule kovin zeniä oloa tuolla vaatekasojen keskellä aamuisin ähistessä, kun yrittää kiireessä kiskoa jotain päällepantavaa. Joten tarttis tehdä jotain, ja tällä kertaa aion myös tehdä. Jännää: projekti!
