8. Tänään luukusta paljastuukin uunituore koriste!
Ostin sen tänään ollessani poikani kanssa jouluostoksilla. Se törmäsi silmiini sieltä kaikkien koristeiden joukosta ja olin niin hellyttävä että minun oli pakko ottaa se tonttujoukkomme jatkoksi!
Ukko saa pidellä eteisen lipaston päällä joulukortteja, vuorotellen kauneimpia.
Ensimmäisenä meidän ensimmäistä joulukorttiamme tältä vuodelta.
Kortissa on ihanan kuvituksen lisäksi mukava teksti:
Yksi ihana syy:
Joulu lähestyy!
Ota halaus tää,
se kyllä lämmittää.
Tämä uusi tonttu tulee muistuttamaan minua aina,
minun ihanista hetkistä poikani kanssa!
*****
Vietimme tänään PoikaniH:n kanssa taas KKK:ta (kerran kuussa kulttuuria)
Suuntasimme sen aluksi vähän poikkeavasti ostoskeskukseen. H:n piti nimittäin tehdä omat joululahjaostoksensa.
Oli niin ihana kun kysyin häneltä että haluaako hän että annan hänelle rahaa vai käyttääkö hän omiaan niin halusi käyttää omia. Semmoinen lutunen se poika on.
H tykkää Hanko sushista, ja siellä varsinkin Miso-keitosta.
Erilainen nuori, hih.
H osti lahjat veljelle ja siskolle sekä siskon poikaystävälle. Ne löytyikin helposti jokaiselle sopiva, sopivalla budjetilla.
Isin lahjan kanssa meinasi mennä pipo solmuun mutta senkin keksimme vihdoin ja kävimme sen hakemassa erikseen toisaalta.
Äitin lahjan poika käy sitten etsimässä isänsä kanssa. H on yleensä ostanut myös kavereilleen lahjat mutta nyt ei ainakaan vielä löytynyt mitään.
Shoppailun jälkeen suuntasimme hippulat vinkuen kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja.
Äiti hoilasi kuin viimeistä päivää ja poika tyytyi enimmäkseen komppaamaan ja elehtimään.
Sekä laskemaan tiilet ja lamput.
Kyllä hän muutaman tutun laulun lauloikin ja tiedän että kyllä hänellä mukavaa oli ja joulutunnelmaahan tapahtuma luo hänellekin.
Olen aina ollut sitä mieltä että lapset viedään tutustumaan joka paikkaan, vauvasta lähtien jo. Kirkot, ravintolat, juhlat ja sunmuut.
Koska jos he eivät sinne pääse tutustumaan niin kuinka he ikinä oppisivat siellä käyttäytymäänkään?
Ja jos siellä onkin vähän tylsää niin sellaista se elämä on. Se kasvattaa luonnetta.
Jouluyö, juhlayö viittomakielellä.
Tämän vuotisena teemana ja Lähetysseuran keräyksen aiheena on kehitysmaiden vammaisten lasten auttaminen ja kouluttaminen.
Kerrankin myös minulla oli kukkarossa kolikoita jotka saatiin heittää kolehtiin.
Normaalisti ei ikinä ole ja sitten onkin lainattu äitiltä hänen mukanaollessaan, hih.
Meillä hurahti monta monituista tuntia poikaseni kanssa. Se kun on hyvää seuraa niin aika vaan rientää.
Huomenna alkaa toisiksi viimeinen viikko ennen joulua, kiireinen viikko, kiireiset ajat muutenkin edessä.
Onneksi ne kiireet on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihanien ihmistemme tapailua, toki mukana myös paljon paljon jouluvalmisteluja. Jännää aikaa!