Mä oon joskus sanonut, ehkä muutamaan kertaankin, että kissojen kanssa eläminen on kouluttanut mua hemmetisti. Mulla on tosi pitkä pinna monen asian suhteen. Ei siis missään nimessä kaiken, mutta lähinnä näiden kissamaisten hömpötysten suhteen. Mun päälle saa vaikka kusta kun nukun (...todellakin vaan kissa!!!), ja mä vaan tyynesti meen suihkuun, ja vaihdan petivaatteet jatkaen sen jälkeen unia. No joo, näin ei oo mulle käyny (Rlle tosin on kaks kertaa :D). Mutta, you got the point. Ei pienet siis hetkauta. Moni vois olla jo hermonsa menettäneenä jos joutuis täällä asumaan, joten oon onnellinen likka kun mulla on mies joka ottaa yhtä tyynesti nää kissojen tempaukset. Eilen R oli ollut keittiössä aloittelemassa ristikkoa, poistunut hetkeksi, ja tää odotti sitä keittiön pöydällä kun se tuli takas...
Couple times I've said that living with cats has made me very patient person. No about everything, but with those little silly things cats do... and even bigger ones. I could be pissed on (litteraly...and only by cats!!!) as I sleep, and I just got to shower, change the sheets and go back to sleep. Well never happened to me (but yes, happened to R twice :D), but you got the point. I'm very tolerant what it comes to cats. Someone else might propably gone mad already living here. So I'm happy to have a husband who shares my the patient with the cats. Yesterday R was about to do the crossword puzzle in the kitchen, he went somewhere for a moment and as he returned, this was what was waiting for him...
Joku saattaa bongata tuossa alareunassa Tintti-mamman tutkailemassa Cubixin tekosia, joo, se jäi kiinni rysänpäältä... Mun kännykkä oli tosin jotenkin joutunut tohon repaleiseen kasaan, että ehkä sen tarkoitus oli lavastaa mut syylliseksi :D
Someone might spot Tintti-moms head in the lower corner of the pic. She came to see what her daughter has done. Yeah, it was Cubix, she was cought in the act... although my mobile was somehow gotten in the middle of that mess, perhaps she was about to frame me as quilty :D
Tänä aamuna sitten kun heräsin ja menin koneelle, niin siinä työhuoneen nurkalla odotti tällainen ilmestys. Mulla ei oo harmaintakaan aavistusta mitä toi Nuori Herra meinas noilla johdoilla tehdä. Kovin oli vaan tukevasti asettautunut niiden päälle. Huomatkaa myös tassun omistava asento. Veikkaan että oli aloittamassa antaumuksellista pureskeluhetkeä. Onneks toi ei oo kytketty mihinkään, se on vaan poistoon menevää kaiutin johtoa...
This morning I woke up and went to our study just to find out this. I've got no idea what The Young Master Toulouse was up about with those cords. Very owning position he has. So I'll bet it was to be yummy chewy moment with the cords. Thank god it wasn't attached to anything, just waiting to get ridoff...
Typpi kattoo muualle tyyliin "en mä mitään aio, tähän ihan muuten vaan kävin köllimään kun on niin mukavan epätasaista... ja ainahan mä nurkissa kyhjöttelen" (never!!!) :D Mut joo, tällaista tää on, elämä kissojen kanssa... ja tää on vielä pientä ;)
Young Master is looking away... "whaaaaat? I'm allways like this laying in the cornes minding my own things". Never!!! But yeah, this is how it is, living with cats... and this was actually nothing yet ;)