En ole ikinä asunut omakotitalossa, silti se on ollut haaveenani niin kauan kuin muistan. Jossain vaiheessa haave muuttui tavoitteeksi, ja seuraavaksi siitä tulikin jo pakkomielle.
Sisustaminen ja kotoilu kulkee meillä suvussa. Äitini otetta sisustamiseen voi sanoa jo maaniseksi. Pikkuisen 18v veljenikin sydän tuntuu sykkivän tuoksukynttilöille ja torkkupeitoille. Täditkin touhuavat tahoillaan kodin kimpussa, toinen askartelee-paskartelee sievässä omakotitalossaan Pohjanmaalla ja toinen kuuraa kämppäänsä minkä kerkeää ja vaihtaa sohvanpäällisiä samaa tahtia kalsareiden kanssa. Mankeli laulaa ja huuhteluaine tuoksuu, systeemit laitetaan sävysävyyn ja elämä kulkee sisustusprojektista toiseen "tohon vois laittaa tota ja tuonne tuota". Mummivainaa myhäilee varmasti tyytyväisenä pilven reunalla, hän se vasta hima-muija olikin ja pisti kaiketi vahingon jälkipolville kiertämään.
Syystä tai toisesta sukuun sujahtaneet siipat eivät ole niin sisustusorientoituneita. Eräs ihmettelee, miksi kotiin pitää rakennella alttareita. Alttarilla hän tahtoo kaiketi tarkoittaa esimerkiksi lipastoa, jonka päälle asetellaan kaikki kivat turhake-esineet nättiin asetelmaan, jonka jälkeen sitten laitetaan viereen kynttilä palamaan. Toinen valittaa viimeistään tästä kynttilästä, erityisesti, jos se tuoksuu. Tuoksukynttilöistä tulee kuulema bordellitunnelma. Jahas. Kolmas alkaa kitisemään, kun hänelle selviää, että alttarin pölyjen pyyhintä napsahti omalle kohdalle. Ja siinä vaiheessa, kun herra pölyjenpyyhkijä on pessyt oikeat, alttarille huolellisesti asetellut meritähdet lavuaarissa ja niistä on tullut ruttuisia, alkaa alahuuli viimeistään väpättämään ja alttarit manataan syvimpään helvettiin. Vaikka salaa kuitenkin tykätään myhäillä mukavalla sohvalla yksi sadasta sisustustyynystä pään alla.
Nyt kun pitäisi sitten rakentaa se unelmien koti, ei homma olekaan ollut ihan niin ruusuinen kuin aikaisemmin sisutuslehtiä selaillessa on ajatellut. Tiedättekö ne " tollaisen minäkin sitten joskus laitan"-hetket sisustuslehtikoteja ihastellessa? No nyt mulla on tuossa lehtileikkeitä vuosien varreltakansio pullollaan, enkä osaa yhtään päättää mitä mihinkin nyt sitten tositilanteessa laitetaan. Valinnan vaikeus on suuri, kun pitäisi yhdistää seuraavat: hieno, laadukas, kestävä, klassinen, erikoinen,ekologinen, ihana, persoonallinen ja halpa, nopea & helppo. Samalla myhäilen valtavaa kiitollisuutta, että olen tällaisessa tilanteessa!
Tätä lehteä en ole viitsinyt silputa, sillä siinä on äitini asumus esiteltynä muutaman vuoden takaa. Nythän se tietysti on jo erinäköinen sisustustuulien muuttaessa suuntaansa vähän väliä, eikä äitini hurrikaani luonteellaan kauaa samoja somisteita kyttäile. Lexington huumakin taitaa jo olla hieman laantunut. Äitini sisustustyyli on jossain määrin erilainen kuin itselläni , mutta nuo väliovet taidan pummata meidän tölliin ennakkoperintönä, niitä kun ei tietenkään enää valmisteta ja juuri nuo mä tietysti haluan!
Sinä onnellinen ihmislapsonen, joka olet oman tupasi suunnitellut ja ehkäpä myös nikkaroinut: Suostuisitko paljastamaan, mistä lähdit mökkiäsi sisusteiden osalta suunnittelemaan? Ja jos vielä tiedät aiheeseen keskittyneitä blogeja, tai parhaassa tapauksessa pidät itse sellaista, ohjaa tämä orpo raksaneitsyt lukemaan sitä! Länttää osoite kommenttiboksiin tai sähköpostitse sata.aaria@gmail.com.
-Anni-
Ps. Olen pyytänyt joulupukilta vaatimattomana ihmisenä järkkäriä, jotta nämä pikselimössökuvat voisi korvata hieman paremmilla. Katsotaan kuinka kiltti olen ollut. Verhoja olen ainakin tonttujen pelossa pitänyt jo pidempään kiinni.