Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan Suomen itsenäisyyttä ja sen puolesta taistelleita. Oman ukkini ja pappani sotilaskuvia katsoessani jään aina sanattomaksi. Ukki kuoli v.1944 kesällä ilmapommituksessa Elisenvaarassa ja pappa nukkui pois v.1991. Sairaanhoitajan työssäni olen pitänyt käsissäni, lähestulkoon sylissäni, muutamia sotaveteraaneja, jotka sillon armottomissa olosuhteissa tekivät kaikkensa puolustaessaan Suomea. Heitä muistellen olen huomista varten vaihtanut kotiin pöydille puhtaat sinivalkeat liinat, puhdistanut kynttilänjalat ja laittanut niihin sinivalkoiset kynttilät. Ikkunaan ripustin ison hopeisen kidetähden. Suomen lippu on valmiina lipunnostoa varten aamuksi ja ohut lumipeite on satanut maahan, kuin juhlistamaan huomista, Suomen suurta päivää. Kaunis, tunnerikas ilta..