Olen pakannut elämäni asioita pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin viimeiset viisi päivää. Vielä muutama päivä edessä ennen muuttoa. Tunnekirjo on laaja, kaikki on vähän hukassa ja samalla kun virkkaan nojatuolissa, mietin, mitä kaikkea muuta pitäisi samalla hetkellä tehdä. Juhannusta en juuri viettäny, iltauinti ja ketokukkien keräily paahatavassa juhannusaaton auringossa riitti juhannusfiiliksen saamiseksi tällä kertaa.
Olen ollut kantamassa montaa muuttokuormaa, kirjoittanut muutoista ja muuttanut itsekin mutta koskaan tätä ei muista; jossain vaiheessa iskee pakokauhu. Liian paljon sitä ja tätä, liian vähän kaikkea. Muistilapun viimeinen kohta on "hengitä", jotta muistaisi rauhoittua kaaoksen keskellä.
Muutto toiseen kaupunkiin sulkee ja avaa ovia. Edessä siintää uudet kadut, uudet ihmiset ja tuntematon. Taakse jää paljon,mikä saa haikeuttakin aikaiseksi.
Muutto kertoo siis muutoksesta ja siihen liittyy aina tunnemyrskyä.
Mutta miten pahvilaatikkomeren keskellä voisi rentoutua, miten voi olla stressaamatta omaa muuttoaan? Ja ennenkaikkea, miten huonekasvit (yli 10kpl,isojakin) saa kuljettettua monen sadan kilometrin päähän kunnossa ja elossa?
Oma keinoni muuttostressin hetkelliseen unohtamiseen oli seuraava; kaivoin esiin reseptin helpoille sämpylöille, pyöräyttelin taikinan ja nyt menen paistamaan ne. Uunituore leipä ei voi olla pettymys.
- Eve