Eilisen actionin minulle järjesti ehdottomasti meidän katti. Meillä on katti matikaisen kanssa sellainen tapa, että aamuisin minä laitan hänet valjaissa narun nokkaan takapihalle lintuja vahtimaan. Pari päivää sitten vein kissan taas aamulla ulos ja sidoin talutushihnan pätkän toiseen vähän pidempään naruun kiinni. Yöllä oli ollut pakkasta, joten pidempi ja paksumpi naru oli jäässä. Sain kuitenkin sen kohmeisen narun kieputeltua talutusnaruun kiinni.
Noh, eilen ei ollut pakkasta, eikä se saamarin naru tietenkään ollut enää kohmeessa, mutta minun pääni oli... Enpä tietenkään muistanut tuota löyhää solmua kun vinttasin kissan pihalle. Tottakai ovela, viekas kattimme oli huomannut tilaisuutensa koittaneen ja kirmasi vapauteen, perässään siis tuo 1,5 m pitkä talutusnaru.
Päättelin katin kiivenneen aitamme ylitse ja lähteneen livohkaan sitä kautta, koska muualta ei oikeen pihaltamme pois pääse. Pakko oli pakata tyttö vaunuihin ja lähteä etsimään kissaa, koska olin ihan varma, että jossakin se on tuhannen solmussa hihnansa kanssa. Kiertelin vaunuilla lähitienoota kissaa huhuillen. Löytyihän se vihdoin toisella kierroksella, aitamme takana olevan kuusiaidan katveesta, tuhannen solmussa tietty.
Oliko kissa kiitollinen ja hyppäsi syliini kun pelastin hänet? Nuoliko kissa, häntäänsä heiluttaen, naamaani iloisena minut nähdessän? Joo, eipä nuollut ei. Nokka pystyssä vaan lähti talsimaan tietä pitkin, ihan kuin olisi loukkaantunut siitä, että tällä palvelijalla kesti niin kauan löytää hänet sieltä puskista.
Vielä piti käydä tarkastamassa se paikka, missä hänen armonsa joutui minua, hidasta hovineitiään, odottamaan.
Sitten vaunujen tarkastus: -Joo, on sillä taas tuo ärsyttävä rääpälekin mukana, vaikka nuo vaunut kuuluisivat ehdottomasti minulle, suurelle kuninkaalle.
-Kyllä minä sen verran komea kotileijona olen, että joutaisi tuo hoviväkeni arvostaa minua enemmän.
Vielä valtakunnasta vähän myös Prinsessa Retrovauvan uutisia. Hänen korkeutensahan nousi viikko sitten seisomaan tukea vasten. Pari päivää sitten tuo pirpulainen päätti lähteä kävelemään oman, hienon kävelytukensa kanssa.
Näin sitä mennään kuin vanha tekijä.
Ihan cool vaan.
Seuraavaksi minä opetan tyttösen kävelemään sen imurin putken kanssa, niin tulee samalla imuroitua nuo lattiat. Mulla kun tuo imurointi kestää näköjään viikon...