Ihmeitä tapahtuu. Oviasentajakaksikko saapui paikalle ja meillä on ovi! Tehtaalta sanoivat jo etsivänsä "jotkut muut asentajat" meille tässä tilanteessa, mutta kyllä minä nämä herrat heti omakseni tunnistin. Pyysin, etteivät he kostaisi kärttyisiä puheluitani asentamalla ovea esimerkiksi väärinpäin tai jättämällä tuuletusaukkoja karmeihin. Joo, ei laiteta. Ei meillä ole mitään ***n intoa tulla tänne taas uudestaan jotain sitten korjailemaan taas sitten niin...
My ovenasentaja-boys vanhalla tutulla asenteella! Siitä ei voinut erehtyä. Tuli kotoisa olo.
Nekalan ihme: uusi ovi. Ovi on hieno, lämmin, tiivis ja asennettu, eikä se paiskaannu ja lukkokin toimii. Jihuu! Sitä ihmettä, että nuo rakennustelineet siirtyisivät tuosta muualle nojailemasta, saamme odottaa. Vai pitäisikö nyt vaan ryhdistäytyä ja mennä kantamaan ne varastoon?