...häntä hellikäämme <3
Papu raukka sai viime viikon tiistaina neuvolassa ne kolme rokotusta, jotka yksivuotias saa. Ei tietenkään jäänyt yhtään mieleeni, mitä piikkejä ne nyt sitten olivatkaan, mutta yhdestä niistä kuulemma saattaa nousta kuume viikon päästä. Näin meilläkin sitten kävi, eli kuume nousi Papulle keskiviikkona. Tässä on vähän torstaisia tunnelmia.
Ykköstehtävä äitillä oli tietenkin toimia pehmusteena, lämmikkeenä tai muutenvain olla lohdullinen. Onneksi viihdyn ihan hyvin joskus sohvallamaatenkin!
Papu röhnöttää juuri miten itse haluaa. Keskiviikkona hän sai kaupanpäälle kaivaa äitin nenää kuumemittarilla, kun en halunnut itkettää häntä ottamalla mittaria pois, se oli niin jännä.
Välillä Papusta löytyi pieniä virtapiikkejä, joiden avulla äiti sai tehdä vähän myös niitä kotitöitä. Tai nousta hetkeksi keräämään energiaa seuraavaa sohvallamakuuta varten.
Normaalistihan Papu ei saisi roikkua pyykkitelineessä...
Vaikka seepra on kipeälle pojalle aivan ehdoton turva koko ajan, niin silti sen saattoi hetkeksi laittaa pois leikkiessä.
Vai olikohan leikin idea pakata seepra autoon ja päästää sitten pois?
Ruokailupuoli on sujunut suorastaan ihmeen hyvin. Nälkää ei Papu ole ruokailuaikojen lähestyessä kiukunnut ollenkaan, mutta on saanut silti aikalailla syötyä, kun on ruokaa tarjoiltu. Lämpimien ruokien kanssa on saanut vähän taistella, mutta kun yhden lusikallisen on maistanut niin toiselle on auennut suu sitten niinkuin normaalistikkin.
Iltapäärynän lisäksi maistui eilen pannukakku. Maitoa Papu joi myös ihan itse!
Nokkamukista Papu ei vain saa juotua, ei vaikka meillä on joku tosi hieno oikein lastentarvikeliikkeestä ostettu pehmeänokkainen välimallinokkamuki. Tuttipullosta hän ei yleensä edes yritä juoda itse, kun on niin helppoa antaa äitin pitää pulloa, ja niin vaikeaa kallistaa pullo tarpeeksi saadakseen sieltä maitoa. Eilen Papu joi kuitenkin hetken aikaa ihan itse, ensimmäistä kertaa istualteen! Makuullaanhan se ei ole temppu eikä mikään. Sitten ei jaksanut enää pitää pulloa, joten tuli taas äitin vuoro.
Kuumetta ollaan kainalosta mitattu ja saatu n. 38,3 astetta, lapsi kun tahtoisi tietenkin ottaa sen mittarin pois... Pyllystähän se pitäisi mitata jos ei kainalosta saa, mutta ei me raaskita kiusata pientä. Melkoinen lämpöpatteri Papu toki on, mutta olen onneksi kuullut, ettei kovatkaan kuumeet ole lapsella ilmeisesti ihan niin kamalaa, kuin aikuisella. Säälittää tietenkin pieni rassukka, kun hän on välillä niin naatti, mutta yllättävän helppoa tämä silti on ollut. En menisi sanomaan koskaan, että on kivaa kun lapsi on sairas, mutta olen silti todella yllättynyt miten ei-kovin-kamalaa tämä on. Syliä, seepraa, ja perushoitoa, eikä Papu ole ollut yhtään känkkäränkkä, vain vähän sylivauvaksi taipuvainen.