Alkaahan se joulu puskea, vähän ehdin jo huolestua. Äiti toi tänään todella överin joulukukkalaitteen (koska mulla on huomenna synttärit!), ja se oli jo vähän rikki tullessaan. Pieni hortonomi tutki sitä vähän lisää (no yhdessä Lapsen kanssa sörkittiin) ja se varisteli lattialle ja huojui. Päätin purkaa sitä hieman ja nyt se on...minimalistinen. Millähän feikataan se kasaan sunnuntaiksi, kun mutsi on tulossa visiitille.
Päiväkodissa oli tänään joulupolku, viime vuonna ko. tapahtumassa voin niin pahoin, että vain nojailin seiniin ja meinasin pyörtyä. Nyt olimme siellä ihan staroina söpön vauvan kanssa. Kävi myös ilmi, että Lapsen päiväkotibestis on kaverin exän tytär. Pieni maailma. Päiväkoti muuten sijaitsee mun ja Miehen opiskelupaikan vieressä. Matkalla joulutapahtumaan puhuttiin (taas), että ei ois kyllä uskonut. Että silloin kun siinä koulussa hortoili, ei tullut mieleen että 10 vuotta myöhemmin kiikuttaa lasta hoitoon (lähes) samaan paikkaan.
Takaisin jouluvalmisteluihin. Täytyy myöntää, että olen todella kateellinen ihmisille joilla on jouluperinteitä, joku tietty paikka, hyvä systeemi, tapa jolla viettää kaikkia tyydyttävä perhejoulu. Samalla tavalla tajusin kesällä, että olen kateellinen ihmisille joilla on (suvun) kanssa kesämökki, jossa ollaan ja tullaan, eri poruikoilla ja perheen kesken. Nyt minulla on onneksi oma perhe, jota voin terrorisoida omilla joulutraumoillani jouluperinteilläni. Tai lähinnä rakentaa omia perinteitä.
Lapsi on kärttänyt jouluvaloja huoneeseen kaksi viikkoa. Sunnuntaina alkaa joulukuu ja olen suunnitellut tekeväni Lapselle pakettikalenterin. Joulukuuselle olisi nyt hyvin tilaa. Tästä se joulu alkaa...