Olin joku viikko sitten ystävilläni viikonlopun. Tunnelma oli tiivis, sillä meitä oli kolmiossa kymmenen ihmistä. Minä nukuin lastenhuoneessa, ystäväni makuuhuoneessa, tupakeittiössä yöpyi nelihenkinen koditon romaniperhe. Ystäväni Matleenan kirjoitus heidän yrityksestään auttaa perhettä julkaistiin Ylen verkkosivuilla tiistaina. Suosittelen: http://yle.fi/uutiset/avasin_kotimme_oven_romanikerjalaisille_-_tositarina_ihmisista_joita_kukaan_ei_halua/6688755
Romanit ovat yksi kaltoinkohdelluimmista ihmisryhmistä Euroopassa. He kävivät läpi natsien vainon. Heidän vainonsa jatkuu edelleen. Heidän työttömyytensä on kaikkialla muuta väestöä korkeampaa, heitä kaikki yhdistää köyhyys. Heidän ajatellaan olevan varkaita, epärehellisiä, termiittejä.Jos yhden päästää sisään, niin niitä tulee tulvimalla lisää ja sitten ne vievät kaiken mennessään, on erään ihmisen ääneen lausuma ja liian monen mielessään ajattelema ajatus. Ihmisarvon sanotaan olevan kaikilla, mutta toiminta näyttää toisen totuuden.
Nanna kirjoitti vanhusten yksinäisyydestä tällä viikolla. Hän lainasi Matteuksen evankeliumin kohtaa: Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. (Matt. 25:36) Samassa evankeliumissa sanotaan myös: Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta. (...) Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? (...) Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Ja vielä: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. (Matt. 5:42-48)
Ihan överiksihän Jeesuksen kehotus menee, mutta minua sykähdyttää siinä oleva ajatus, että auttamisen pitäisi olla riippumatonta siitä mitä saa vastineeksi. Kuten Matleenan mies Hannes totesi: Jos ajattelee, että auttamisen pitää olla tuottoisaa, niin ei ajattele enää auttamista. Silloin on kyse liiketoiminnasta. Liian helposti ihminen menee kyynisyyden, maailman ongelmien suuruuden ja oman pienuutensa taakse piiloon. Meidät on opetettu olemaan välittämättä. Ennen ystäviäni Mariaa ja Grigorea oli auttanut yksi ihminen. Perhe ei vain aina uskaltanut mennä hänen luokseen, sillä tuo avulias ihminen kärsi pahoista harhoista. Ylen uutisessa käydään läpi asiaan vaikuttamisen ja auttamisen mahdollisuuksia. Mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemassa, toteaa useampi taho. Puuttuu vain tahtoa, välittämistä, rakkautta.
Se, mitä jokainen meistä voi tehdä on kysyä kohtaamaltaan romanikerjäläiseltä hänen elämästään. Sitä kautta saa myös tietää, että meneekö rahat rikollisilla vai hänelle itselleen. Voimme kysyä, mitä ihminen edessämme tarvitsee. Esimerkiksi ystävieni avustama perhe tarvitsi paitsi rahaa velkoihinsa myös vaatteita, ruokaa ja yösijan. Voimme kirjoittaa päättäjille, järjestää mielenilmauksia ja allekirjoittaa Amnestyn vetoomuksen. Asioita on mahdollista muuttaa.
- Mirka Seppälä
Kuva: Matleena Ylikoski / Yle
*romanien nimet muutettu