Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun pienimmäisemme täytti vuoden ja tajusimme, että kodin tilat ovat rajalliset. Tonttikuume iski! Muutama kaveriperheemme oli jo rakentanut ja olimme kuulleet vähän kokemuksia heidän projekteistaan. Rakentamalla saisimme juuri sellaisen kodin, mistä olimme haavelleet. Saimmekin Porvoon kaupungilta Alkrogin alueelta tontin haussa. Tontin savinen maaperä sekä sijainti pellon reunalla ei sitten pidemmän päälle kuitenkaan houkutellut ja aloimme joka ilta surffailemaan netissä tonttitarjontaa..
Kunnes..löytyi mielenkiintoinen mutta aika haastava rinnetontti. Tontti oli kuvista päätellen ollut jo kauan myynnissä, mikä herätti epäilyksen. Tajusimme heti, että sen muodon ja korkeuserojen takia tontti oli pelotellut ostajia. Kävimme pari kertaa kävelemässä tontilla, kun olimme sukuloimassa Porvoossa. Olemassa oleva rehevä kasvillisuus ja rauhallinen piha-alue vetosi minuun heti. Tässä on meidän tontti! Enää puuttui vain rahat..
Emme luopuneet haaveesta, kunnes sitten raha - asiatkin lutviutuivat. Asuntomessumatkalla poikkesimme taas tontille, kahdestaan, ilman lapsia. Sadekaan ei haitannut, huppu päässä tallustelimme tonttia ylös ja alas. Kasvillisuutta oli kyllä tosi paljon. Näimme kuitenkin melko selkeästi, mihin talon paikka asettuisi. Tontille tullaan kulmasta, minne ajotie päättyy. Tontin edestä menee myös tie, mutta tämä on puomeilla varustettu kävelytie. Tontti on oikeastaan kolmion muotoinen. Ylhäältä leveä ja alhaalta kapea, pitkulainen oikeastaan. Talon paikka olisi kallion päällä korkealla tontin yläpäässä tien suuntaisesti. Toinen vaihtoehto olisi rakentaa se hieman poikittain mutta sitten se ei olisi linjassa jo rakennettujen talojen kanssa.
Aikamme tallusteltuamme tontilla, näimme viereisen omakotitalon vanhan pariskunnan olevan lähdössä autolle. He olivat tontin omistajia. Hihkasin heidät heti juttelemaan. Hassua muuten, vaikka ollaankin vain Porvoossa, ei voi olettaa vanhempien ihmisten puhuvan suomea ainakaan äidinkielenään. No ystävällinen (suomen kielinen) rouva kutsui minut myös käymään heidän punaisessa omakotitalossaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Uskalsin kysyä: "Oletteko miettineet omakotitalonne myymistä"? Johon rouva: "No tässä jossakin vaiheessa, kun minulla on tämä osteoporoosi ja miehellä sitä sun tätä..että onhan sitä mietitty". Tajusin heti, että he ovat jo varmaan tehneet päätöksensä luopua "tiluksista". Alkuperäinen ajatus oli, että voisimme ostaa isolla tontilla olevan huonokuntoisen omakotitalon ja asua siinä rakentamisen ajan mutta nyt asia vähän kääntyi. Olemmeko ostamassa sekä taloa että tonttia??
Rakennettavan tontin raja menee tuulimyllyn kohdalla. Tontti on tosi kaunis ja persoonallinen vaikkakin haastava. Rakennettavalla tontilla on vanha punainen navetta, jota ei millään raaskisi purkaa, vaikka pakkohan se on! Tontilta on näkymä uudelle pientaloalueelle, mikä on ihan vieressä. Lapsikavereita varmasti löytyy.
