Talon ulko-oven karmista paistaa valo sisään. Eikä se valo niinkään, mutta myös pakkanen pujahtaa raosta sisälle, joten tilasimme uuden oven. Pitkän säätämisen jälkeen valitsimme valkoisen lämpöoven neljällä vaakalasilla. Halusin vaakalaseja, koska myös eteisessä on kuusilasinen alkuperäinen ovi ja valkoinen sopii vaaleanpunaisen talon vanhojen ikkunoiden kanssa. Ihanaa. Harkinnan ja useiden tarjouspyyntöjen jälkeen päätimme myös maksaa oven asentamisesta. Tuleepahan karmit paikoilleen.
No. Uusi ovi saapui salaisuuksien puutarhaamme vajaat pari viikkoa sitten. Asentajien kanssa sovimme, että he tulevat torstain aikana. Tarkkaa aikaa aivan mahdoton sanoa, meillä on aika monta ovea asennettavana, että ei voi tietää niin että tulemme kun tulemme..ööh..no ehkä aamupäivällä tai iltapäivällä..
Ovi torstaina. (vanha ovi)
Kuuden tunnin päivystämisen jälkeen..ööh niin moro! Ei kato ei me tänään tulla sitä ovea laittamaan. Ei, kato ..V***mutinaa** me ollaan ojassa täällä auton kanssa. Juu ei me täältä tänään ehkä päästä tai kattoo nyssi. Jos huomenna. V***mutinaa**. Öh mä soittelen sulle moro!
Ovi perjantaina.
Sovittu, että perjantaina ehkä aamupäivällä tai ehkä iltapäivällä asentajat saapuvat ojan pohjalta. TEKSTIVIESTI: En saa työkaveriani kiinni, eikä häntä näy missään. En voi tulla asentamaan ovea anteeksi! Soitellaan.
(parasta minusta oli tuo "...eikä näy missään". Miettikää, jos kaveri näkyisi, muttei saa kiinni!)
Ovi yhä edelleen.
Ei ole kuulunut kaveruksista yhtään mitään viiteen päivään. V***mutinaa**.
Lämmittäähän tuo vaakalasinen kaunotar tuossa pihassakin. Aina vähän kuumenee tunteet, kun katson sitä.