Talvi tuntuu olevan pahemman kerran hukassa. Pian on joulukuu ja ainakin täällä etelässä sataa pelkkää vettä. Tai no eilen satoi räntää, mutta se suli hetkessä pois. Ehkä räntäsade on sentään lupaus lumesta? Ainakin jos yritetään olla ihan tosi positiivisia. Positiivisuutta todellakin tarvitsee, kun siivoaa taloa kolmen koiran jäljiltä. Vaikka tassut pesee miten tarkkaan lenkin jälkeen, on sisällä silti hiekkaa. Ja omassa pihassa käymisen jälkeen ihan vaan pyyhin tassut. Lisää hiekkaa. Vauvan suosikkipaikka on kodinhoitohuoneen lattiassa oleva koirienpesuallas. Siellä se nuolee hiekkaa lattiakaivosta.
Koska yritän kaikkeni olla positiivinen, keräsin tällä viikolla kasan jäälyhtyihin tarvittavia materiaaleja. Ajattelin nimittäin jäädyttää lyhtyihin mustikanvarpuja, havuja ja lehtikuusen oksia. Ja jotain puolilakastuneita valkoisia kukkia, kuten ruusuja tai tulppaaneita. Mutta ensin tarvittaisiin kunnon pakkaskelit!
Luonto tuntuu menneen ihan sekaisin tästä (liian) pitkään jatkuneesta syksystä. Kukkapenkissä kukkii joku valkoinen kukka. Teiden varsilla näkyy pajunkissoja ja syreeneissä on isot vihertävät silmut. Joku kertoi, että raparperi on alkanut puskemaan uutta satoa. Sehän kyllä sopisi minulle, olisi aika friikkiä tehdä joulupöytään tuoretta raparperimehua. Vaikka ei siinä olisi todellakaan mitään hauskaa, tähän aikaan vuodesta kuuluu juoda glögiä. Mutta ihan vähän niitä ihania raparperi-marenkileivoksia...
Vaikka sää oli masentavan suttuinen, tehtiin iltapäivällä kunnon metsälenkki koirien ja V:n kanssa. Juoksutin ensin mäykyt ja sen jälkeen Polkka pääsi juoksemaan koirakavereidensa kanssa. V istui matkarattaissaan selittäen ensin omiaan ja sen jälkeen tirsaten. Kunnon maalaislapsi - ensin aamupäivällä kolme ja puoli tuntia vaunupäikkäreitä ja sitten vielä iltapäivällä puolitoista tuntia matkarattaissa. Johtuikohan raittiista ilmasta, mutta nilkki nukahti pinnasänkyynsä ilman mitään kitinöitä tasan kello kahdeksan illalla?